Esitys: Don Juan

Kävin katsomassa: 13.10.2020

Eero Ahon ja Hannes Suomisen tähdittämä Turun kaupunginteatterin Don Juan on noussut suorastaan eräänlaiseksi ilmiöksi. Tänä syksynä esitys on siirtynyt pieneltä näyttämöltä suurelle, ja vetää silti katsomot (joskin puolella kapasiteetilla toimivat) täyteen. Näytelmä kuitenkin myös jakaa vahvasti mielipiteitä. Olin itse viime syksynä katsomassa kyseisen näytelmän omaisennakkoa, joka ei täyttänyt odotuksiani. Ajattelin antaa esitykselle nyt uuden mahdollisuuden, ja vaikka näytelmässä oli hyviäkin puolia, ei tämä Don Juan valloittanut minun sydäntäni. 

Ymmärrän, miksi näytelmä on hurmannut niin monia: Eero Aho ja Hannes Suominen loistavat rooleissaan ja hurmaavat yleisön muun muassa ottamalla lirkutellen kontaktia, visuaalinen ilme on hieno ja alatyylinen kieli sekä tekstin joukkoon upotetut hauskat viittaukset nykyaikaan ja itse tekstiin saavat suupielet nykimään. Esityksen pohja on siis varsin potentiaalinen, mutta mielestäni suuri osa tästä potentiaalista oli heitetty hukkaan ohjauksellisten ratkaisujen myötä. 

Eero Aho ja Hannes Suominen tekivät loistavaa roolityötä Don Juanina ja Sganarellena.

Näyttelijäntyö oli varsin liioiteltua, minkä ymmärrän kuuluvan tyylilajiin, mutta välillä siinäkin mentiin mielestäni jo mauttomuuksiin. Tämän olisi voinut ehkä pelastaa muutamilla valituilla ohjauksellisilla ratkaisuilla, mutta sain sellaisen kuvan, että ohjaaja Pasi Lampela on ennemmin lietsonut näitä mauttomuuksia lisäämällä näytelmään muun muassa pierutehosteita. 

Minua jäi myös kaihertamaan näytelmän naisrepresentaatio. Ymmärrän, että teksti on 1600-luvulta, jolloin sen naishahmot eivät varmastikaan tekstin puolesta loista monitahoisuudellaan, mutta tällaisessa monin tavoin modernisoidussa versiossa olisi ollut mukavaa, jos naiset olisi kuvattu muutenkin kuin armottoman viettelijän perässä kirjaimellisesti konttaavina, keskenään kiukuttelevina hölmöinä. Liioittelu toki kuuluu tyylilajiin, mutta tietyn pisteen jälkeen minulta meni maku. 

Näytelmässä ei ollut tarjolla kovin moniulotteisia naishahmoja.

Kokonaisuudessaan näytelmä näytti minusta siltä, kuin se olisi ollut muutaman keski-ikäisen miehen keskenäisen perseilyn tulos. Hyvin laadukkaasti toteutetun perseilyn, mutta perseilyn yhtä kaikki. Tämä huumori tuntui naurunpurskaduksista ja seisten annetuista aplodeista päätellen iskevän etenkin keski-ikäisiin naisiin, ja tavallaan ymmärrän kyllä miksi. Minun sydäntäni tämä näytelmä ei kuitenkaan sulattanut. Sen sijaan se toimi mehukkaana keskustelunaiheena ja tutkiskelun lähteenä. Kehottaisin siis ehkä kuitenkin käymään katsomassa, jotta voit muodostaa oman mielipiteesi ja tuoda sen esille! 😉

– Anna

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s