Maaliskuussa 2020. Suomen valtio julisti maan pokkeustilaan covid-19-viruksen aiheuttaman pandemian vuoksi. Poikkeustila tarkoitti kolmen kuukauden ajaksi rajoitustoimia ihmisten vapauteen. Rauhanajan ihmisille kokemus oli voimakas ja aiheutti pelkoa sekä alistunutta voimattomuutta tilanteessa, jota ei voinut itse muuttaa. Toivoa toi se, että omilla toimilla voisi jotenkin parantaa itsensä ja muiden asemaa, erityisesti suojella haavoittuvassa tilanteessa olevia ihmisiä. 

Kesäkuussa 1941. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen, joka oli päättänyt pysyä puolueettomana mikäli sitä kohtaan ei hyökättäisi. Suomen valtio joutui toteamaan, että oltiin sodassa. Mitä ihmiset tuolloin kokivatkaan?

ÄITI

Löysin Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan isovanhempieni kodin kirjahyllystä. Omassa nuoruudessani kirjasta ei juurikaan puhuttu, eikä se kuulunut koulussa luettaviin kirjoihin. Taisin olla lukioikäinen, kun luin kirjan. Pappani oli osallistunut talvisotaan ja isäni syntyi neljäntenä lapsena perheeseen elokuussa sodan loppumisen jälkeen, jolloin Toisen tuntemattoman tarinan Veera kertoi sodan päättyneen muiden osalta, mutta ei Suomen rajan ulkopuolella asuvilla suomea puhuvilla neuvostoliittolaisilla. Koin kirjan merkitykselliseksi ja annoin sen sinullekin luettavaksi. 

SISKO

Muistan, että ennen uusimman Tuntematon sotilas -elokuvan julkaisua vuonna 2017 puhuttiin paljon siitä, että kirja kertoo vain miehistä. Ajattelin, että en kestä, jos tuntematon kirjoitetaan uudelleen niin, että se istuisi paremmin nykyaikana vallitseviin ihanteisiin. En tykkää sellaisesta historian manipuloinnista. Yksi taideteos ei tietenkään voi kertoa sodasta koko kansakunnan puolesta, koska pohjimmiltaan kaikkien tarinat ovat yksilöllisiä. Aivan varmasti sodan kokeneet naiset ovat myös kirjoittaneet kokemuksistaan ja heidän tekstinsä voisi nostaa arvoon tai nykyajan kirjailijat voisivat kuvata sotaa naisten osalta. Toinen tuntematon oli mielestäni positiivinen vastaus keskustelulle, koska se nimenomaan täydentää historiallisia kuvauksia. 

ÄITI

Toinen tuntematon -näytelmä toi esiin yksittäisten perheiden kokemukset, joita yhdisti rintamalle lähtenyt rakas. Siten erilliset tarinat sitoutuivat näytelmässä yhteisen aikalaiskokemuksen kautta harkituksi kokonaisuudeksi. Kaikki tiesivät, että sotaan lähteminen voi tarkoittaa rakkaan menetystä ja samalla toivoivat, ettei niin kävisi. Näytelmä vei mukanaan samaistumisen tilaan, jossa nuo tunteet olivat lujasti läsnä. Miten voisinkaan lähettää vasta aikuiseksi varttuneen poikani rintamalle kuolemaan? Ylioppilaskirjoituksiin hänen kuuluisi mennä… 

SISKO

Ajattelen, että Tuntematon sotilas on tarina kuolemisesta ja Toinen tuntematon -näytelmä toi esille kuoleman toisen puolen, eli piinaavan henkiin jäämisen, kun rakas ihminen kuolee. Kaikki hahmot, joista näytelmän naiset huolehtivat sotasairaaloissa ja kotikylissä, kuolevat johdonmukaisesti ja väistämättömästi, vaikka elämä ei olekaan pelkkää kärsimystä joka hetki. En pysty vertaamaan Tuntemattoman sotilaan punaista lankaa novellikokoelmaan Toinen tuntematon, koska en ole lukenut sitä, mutta kirja-arvioiden perusteella sain sellaisen kuvan, että novellit tallentavat sota-aikaisia hetkiä, eivätkä aina pääty kuolemaan, vaan kertovat myös esimerkiksi haavoittuneen sotilaan kotiinpaluusta. Siksi pidin erityisesti siitä, että Satu Rasilan dramatisoinnissa kuolema oli yhtä totaalinen kuin kuolema Väinö Linnan romaanissa. Ajattelen, että ratkaisu ikään kuin korostaa sodan mielettömyyden teemaa ilman, että yhdenkään hahmon täytyy puhua siitä. 

ÄITI

Uppouduin aivan täysin tarinaan ja itkin yhdessä henkiin jääneiden kanssa, joille oli mahdotonta hyväksyä rakkaan ihmisen kuolema. Maski päässä itkeminen on hankalaa, koska ei pysty kunnolla niistämään. 

SISKO

Kuvat näytelmästä: Otto-Ville Väätäinen

Enpä ole aiemmin miettinyt, millainen merkitys lavalla ja tilalla on esityksen tunnelman kannalta, mutta intiimi Sopukka-lava oli lyömätön valinta niin näytelmän tyylin kuin teemojen puolesta. Pidin yksinkertaisesta toteutuksesta, koska saatoin keskittyä kahden näyttelijän Kirsi Tarvaisen ja Pihla Maalismaan taitaviin roolisuorituksiin sekä vahvaan tekstiin. Esitys ei vaatinut enempää. Puvustus toimi osittain myös lavastuksena ja siitä pystyi seuraamaan näytelmän etenemistä. Sota on mielestäni melko paljon puhuttu tabuksi. Seuraavaksi odotan, että alkaisimme yhteiskuntana keskustelemaan sotatraumoista ja sotien jälkeisistä vuosista avoimesti. Sodan taakkoja kannettiin vielä pitkään sen jälkeen, kun haudat olivat kasvaneet umpeen. 

ÄITI

Muistan lukeneeni jostain, että herrasmiehen kasvattamiseen menee kaksi sukupolvea, ja samoin on mennyt narkomaanin kasvattamiseen. Tällä kirjoittaja viittasi siihen, että toisen maailmansodan jälkeiset traumat vaikuttivat siihen, miten nuoret voivat 1900-luvun lopun yhteiskunnassa. Saattaa kommentissa olla perääkin, koska monet miehet tulivat muuttuneina takaisin rintamalta. Siten sotaan lähtenyttä poikaa, puolisoa, isää ja veljeä ei enää ollut olemassa, ja on voinut syntyä sukupolvelta toiselle siirtyvä trauma. Voiko sodissa olla voittajia?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s