Robert E. Howard oli Teksasilainen outolintu, joka varttui villin lännen jälkeisissä tunnelmissa, veren, hien ja viinan katkuisilla öljykentillä. Näissä karuissa oloissa hän kehitti ikonisen novellihahmonsa Conan – barbaarin, joka on sittemmin tähdittänyt myös omaa sarjakuvaansa sekä pitkiä näytelmäelokuvia. Robert ei koskaan nähnyt Conanin menestystä, vaan riisti oman henkensä kolmekymppisenä äitinsä kuoleman jälkeen. Niille, jotka ovat varttuneet Instagramin ja Twitterin värittämässä todellisuudessa, kaikki em. voidaan tiivistää hashtagiin #toxic masculinity, ja siitä pääsemmekin Juho Mantereen käsikirjoittamaan ja ohjaamaan näytelmään Rakkaani, Conan barbaari. Musta komedia maskuliinisuudesta.
Vetreässä kondiksessa oleva Miro Lopperi esittää 13 – vuotiasta Pöpöä, koulukiusattua rassukkaa, jota ei onnista tyttöjen kanssa, mutta toivoo varttuvansa isoksi, vahvaksi mieheksi, kuten fanittamansa sarjakuvahahmo Conan. Äidin hemmottelut eivät lohduta sen enempää kuin seipään nielleen isän analyysit. Vanhoillinen opettajakin tajuaa lopulta, että se on raaka voima, mikä puhuu! Tästä Pöpöä käy alituiseen muistuttumassa hänen idolinsa ruumiillistuma itse, Kirsi Tarvaisen esittämä Conan. Muita elämänohjeita jakavat mm. Kiss – yhtyeen Paul Stanley, Conania valkokankaalla näytellyt Arnold Schwarzenegger sekä hahmon luonut kirjailija itse. Näytelmä muistuttaa teemoiltaan paljoltikin vuoden 2019 Jokeri – elokuvaa kaikkine #incel viittauksineen. Syrjitystä luuserista rakennetaan ruutitynnyriä, mikä vain odottaa räjähtämistään!
Sivurooleissa esiintyvät näyttelijät saavat juosta ripeästi hahmojensa vaihtuessa tiuhaan. Kasarimusa herättää toisissa varmasti myötähäpeää, kun taas esim. allekirjoittaneen se vei mukanaan. Kotimaisella yleisöllä tunnetusti kestää kiusallisen pitkään ottaa osaa taputuksiin tanssi- ja lauluosuuksissa. Ruusut-yhtyeen Glitchit-kappale on outo veto muiden biisien joukossa? Fyysiset kohtaukset ovat näppärästi ajoitettuja ja sujuvia. Miro vetää ohimennen myös nopean Footloose – tyylisen tanssiesityksen, kunnes ottaa taas turpiinsa. Näytelmän lopetus jää katsojan oman tulkinnan varaa. Taiteellinen vertauskuva nuorenmiehen itsenäistymiselle? Läpileikkaus kouluampujan kehityksestä? Se jättää katsojansa tarkoituksella pohtimaan.
– Conan Barbaari –
KUVAT : Ville-Otto Väätäinen, wikipedia, Niko Kostet. VIDEO : Turun Kaupunginteatteri.
Kotikriitikot 