Mareld on Fern Orchestran suurella sydämellä tekemä teos. Teosta ovat inspiroineet julkaisut kvantti- ja metafysiikasta sekä astrobiologiasta. Fotosynteesifanien käsistä on syntynyt musiikki, mikä äänellistää mikrolevädataa, sekä koreografia, mikä kuvastaa matkaa meren kerrosten läpi. Lipputulot eivät mene omiin taskuihin, vaan niillä ostetaan metsää hiilinieluksi.

Harmi, että Mareldin konsepti ei kuitenkaan tavoittanut minua.

Jännittävimmät hetket koin ennen esitystä ja sen alussa. Kun Sopukan ovet avattiin ja astuimme saliin, me katsojat saimme huomata, että valittavanamme oli kaksi katsomoa. Ilmassa oli jännittävää hämmennystä siitä, kumman valitsisi istuinpaikakseen. Näytöslava oli katsomoiden välissä.

Kutkuttava odotuksen tunne nousi, kun kuuntelimme turvaohjeistuksen ja suoritimme turvatoimet. Tunsin aloittavani matkan vieraille vesille.

Sali pimeni täysin. Mareld alkoi puheosuudella, missä maalattiin mielikuvia mitä fantastisimmista ihmisistä ja olennoista. Istuin säkkipimeässä tilassa ja annoin puheen luoda päähäni mielikuvituksellisia värejä, muotoja ja hahmoja. Pitkä puhe tuntui kiusoittelulta. Aloin odottaa, että näkisin nämä ihmeet kohta omin silmin.

Odotin näkeväni värikkäiden valohippujen orgaanisia liikeratoja.

Puheosuuden perusteella odotin orgaanista valojen ja värien magiaa. Odotin, että näkisin hyppelehtiviä, siniturkooseja valohippuja, joita olin nähnyt ennakkomarkkinoinnissa käytetyissä kuvissa. Omat ennakko-odotukseni koituivat lopulta turmiokseni. Mareldin kuvamaailma koostuikin kovista ääriviivoista, savusta ja pimeydestä. Esityksen hallitsevat värit olivat musta ja harmaanvalkoinen puvustusta myöten.

Valaistuksen ollessa staattista, tanssi ja akrobatia toivat orgaanisen liikkeen Mareldiin. Ilona Salonen ja Timo Tamminen olivat kiistatta taitavia, mutta savun määrä ja pimeys vaikeuttivat esiintyjien seuraamista. Vaikka yritin tihrustaa savun läpi tanssia ja tähyillä pimeydessä ilma-akrobatiaa, jäin paitsi yksityiskohdista ja samalla menetin kokonaisvaltaisen performanssikokemuksen.

Todellisuudessa teoksen valot olivat kovia sekä muodoiltaan että liikkeiltään. Orgaanista oli esiintyjien tanssi ja akrobatia.

Tekijöidensä suurisydäminen Mareld ei valitettavasti tavoittanut minua. En päässyt mukaan esityksen transsiin. Odotin asioita, joita ei ollut ja yritin tihrustaa asioita, joita oli.

Eräässä teoksen puheosuudessa pohdittiin, kuinka epätodennäköistä on, että juuri tänään me olimme yleisö juuri tässä esityksessä ja juuri näissä olosuhteissa.

Sehän on äärettömän epätodennäköistä.

Ja harmillisesti juuri siinä äärettömän epätodennäköisessä tilanteessa konsepti ei tavoittanut minua. Ehkä toisessa tilanteessa tai rinnakkaismaailmassa näin olisi käynyt, eikä muutoksen tarvitsisi olla kuin hienoinen – joko ympäristössä tai sitten minussa itsessäni.

Mareld Turun Kaupunginteatterin Sopukassa 26.9. saakka. Asiakas voi itse valita, minkä neljästä lipputyypistä ostaa. Työryhmä on sitoutunut ostamaan metsää hiilinieluksi lipputuloja vastaavalla summalla.

Näytöksen jälkeen voit osallistua Turun yliopiston kyselyyn esityksen sisällöstä täällä.

Kuvat: Samuel Salminen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s