Heipparallaa, tässä Von Volteista lapsellisempi — ainakin päästessään lastenteatteriin!

Tyyni kesäilta. Mimmi Lehmä onkii postikortissa huoneeni seinällä. Vaikeiden päätösten edessä tapaan vilkuilla korttia, joka rohkaisee minua kyseenalaistamaan normeja. Kirjoissa Varis sanoo aina Mimmille, ettei hän voi esimerkiksi keinua, koska hän on lehmä. Mimmi ei välitä Variksen sanoista, vaan pyrkii määrätietoisesti kohti päämääräänsä. Se on joskus melko vaikeaa, koska muutenhan kaikki lehmät tekisivät hauskoja juttuja, mutta Mimmi yrittää monta kertaa, kunnes onnistuu lopulta.

Lapsena en tulkinnut hahmoa näin syvällisesti. Mimmin edesottamukset olivat hupsuja ja kirjasarjan hahmot rakastettavia. Parhaimmillaan opettavaiset tarinat toimivat huomaamatta. Tarina on itsessään viihdyttävä ja mielenkiintoinen.

Kävin tammikuussa katsomassa Babe — urhea possu -näytelmän, jonka eheä juoni ja sen ympärille luotu visuaalinen ja auditiivinen maailma toimivat saumattomasti yhteen. Babe on malliesimerkki lastennäytelmästä, jonka opetusta ei tarvitse alleviivata, koska hahmoihin eläytyminen itsessään opettaa.

Teatteri on erityinen paikka, jonne mennään ja jossa rauhoitutaan tarinan ääreen, ja siksi erityisen hyvä paikka paneutua tarinaan yhdessä.

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen

Lapsi tuskin osaisi sanoittaa, mistä Babe-näytelmä pohjimmiltaan kertoi. Katsomon lasten huomio samoili ihan muilla laitumilla kuin oma huomioni. Aikuisen kannattaakin kirmata tarinoihin yhdessä oman tai muuten läheisen lapsen kanssa. Hän voi auttaa lasta löytämään tarinasta vertailukohtia todellisuuteen. Aikuinen voi osoittaa tilanteita, joissa joku käyttäytyi yhtä ilkeästi kuin lammaspaimenkoiran pennut alussa, sekä kertoa lapselle, että hän voi tehdä mitä vain aivan kuten Babe. Teatteri on erityinen paikka, jonne mennään ja jossa rauhoitutaan tarinan ääreen, ja siksi erityisen hyvä paikka paneutua tarinaan yhdessä.

Näytelmän sanoma voi jäädä tiedostamatta takaraivoon, josta rientää avuksi elämän vaikeana hetkenä, kun lapsi on jo kasvanut vanhemmaksi. Babesta saattaa tulla jonkun katsomon lapsen oma Mimmi-lehmä, joka paimentaa lampaita, ja muistuttaa, että ei kannata välittää siitä, mitä muut ajattelevat. Kannattaa kohdella muita ystävällisesti. Haaveet voivat toteutua.

Väitän, että juuri lapsuudessa omaksutut narratiivit vaikuttavat meihin eniten myös aikuisuudessa, koska lapsena lähes kaikki kulttuuriset kokemukset ovat ennakkotapauksia tai ainakin jokainen kokemus vertautuu huomattavasti harvempiin tapauksiin kuin aikuisuudessa. Tarinat, joiden äärellä olemme kasvaneet, muovautuvat näkymättömäksi osaksi persoonaa.

BABE TOP 3

Mittasuhteet: Pidin Babe-näytelmässä erityisesti mittasuhteilla leikittelystä. Ihmisen kokoiset eläinhahmot ja pienet nuket kulkivat lavalla rinnakkain, eikä se häirinnyt lainkaan.

Paljon yksityiskohtia: Koko perheen näytelmä on mielenkiintoinen sekä lapsille että aikuisille, jotka ovat lähteneet teatteriin lapsen kanssa. Vaikka Babe oli selvästi suunnattu eritoten pienille lapsille, lavalla oli yksityiskohtia, joista aikuiset saattoivat nauttia. Lapset tuskin tajusivat esimerkiksi viittausta lampaiden keritsemiseen paimenkoirakilpailussa.

Ilot ja surut osa elämää: Olen havainnut kaksi yleistä tapaa käsitellä suruja taiteessa. Teos joko velloo surussa tai sitten suru piilotetaan huumorin taakse. Kuoleman ja rakkaista eroon joutumisen teemoja ei siloteltu näytelmässä, eikä niitä myöskään nostettu keskiöön. Niin surut kuin ilotkin olivat hetkellinen osa Baben tarinaa — kuten tosielämässä. Railakkuudessaan näytelmä vetosi ainakin omaan huumorintajuuni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s