Toinen tuntematon -näytelmä perustuu samannimiseen vuonna 2017 julkaistuun novellikokoelmaan. Siinä suomalaiset kirjailijat kertovat lyhyttarinoin, millaista on kotirintamalla Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaanin henkilöiden äideillä, siskoilla ja mielitietyillä. Ohjaaja ja dramaturgi Satu Rasila on valinnut kokoelmasta yhdeksän novellia, ja niitä tulkitsevat näyttelijät Kirsi Tarvainen ja Pihla Maalismaa.

Teoksen esityskausi on siirretty syksyyn, mutta sen ensi-ilta striimattiin livelähetyksenä. Asettauduin yövaatteissani kotisohvalle mussuttamaan uunissa lämmittämiäni pakastepasteijoita. On mukava tunne nähdä teatteria, vaikka tapa onkin uusi. Kamera tuo näyttelijöiden kasvot ja niiltä luettavat tunnetilat lähelle. Niin myös pienen rekvisiitan, mitä pöydälle nostetaan: lankarullat, nuppineulat, sormuksen. Näen myös, kuinka hahmot toteavat ”Kai tämä sota joskus loppuu?” samalla kun näyttelijät pitävät toisiinsa turvaväliä. Katson tuokioita poikkeusoloista, itsekin poikkeusoloissa.

Väistämättä mietin, millaista olisi kokea näytelmä yhteiselämyksenä teatterissa, Sopukan katsomossa. Kuinka silmäni tottuisivat hämärään ja näkisin näyttelijöiden liikkeiden ääriviivat siirtymien aikana; kuinka hahmojen kaipaus ja suru leviäisi yleisössä; miten näyttelijöiden nauru tarttuisi katsojasta toiseen; millaista olisi taputtaa yhdessä tahtia Veran tanssille. Entä säikähtäisivätkö muut yhtä pahoin kuin minä, kun aseet laukaistiin ja huudahdin kotisohvalla?

Esitetyistä ajan tuokioista kaksi nousee selviksi suosikeikseni. Molemmissa on teksti, mikä soljuu vaivatta eteenpäin. Kummallakin on oma rytminsä ja äänensävynsä, mitkä luovat kiinnostavat persoonat tarinoineen. Toisessa tekstissä sotilaan sisko ja toisessa sotilaan äiti joutuvat vastaanottamaan suru-uutisen, ja reagoivat siihen tavallaan. Näin jälkeenpäin tajuan, että tekstejä yhdistää sotilaan kaatuminen ensimmäisten joukossa. Se lisää tarinoiden tunnelatausta entisestään.

Minä ajattelin, etten osaa kirjoittaa sinulle mitään. En tiedä, mitä kertoisin. Mutta nyt haluan kertoa vaikka mitä.

Maalismaa tulkitsee Hauhian pikkusiskoa, joka kirjoittaa veljelleen kirjettä Inka Nousiaisen novellissa Kaunis päivä. Kirje syntyy vaivattomana ajatuksenvirtana, kun sisko kirjoittaa yhteisistä hetkistään veljen kanssa ennen sotaa, nykyisestä arjestaan kotona sekä tulevaisuuden suunnitelmistaan. Maalismaa tulkitsee kirjoitustuokion ihastuttavasti eleillään ja puheellaan.

Halaan ja tunnen sinun liikehtivän, mutta en päästä vielä irti. Haluan ehtiä ajatella kaiken.

Toista suosikkituokiotani elävöittää Tarvainen. Hän esittää Niina Repon Martan nimihenkilöä, joka laittaa poikansa Jaakon matkaan – kahdesti. Se on tarkkanäköinen kuvaus äidin ja pojan eron hetkestä ja eron ajasta. Elän Tarvaisen mukana kesäpäivän ja sitä seuraavien öiden sekä päivien vaihtelut.


Toisen tuntemattoman esityskausi Turun kaupunginteatterissa on syksyllä 2020. Lisäksi se on osa Pentinkulman päivien kirjallisuustapahtumaa kesällä 2020, juhlistaen Väinö Linnan 100-vuotisjuhlaa.

Ensi-illan tapaan myös Toisen tuntemattoman Teosavaus on siirretty nettiin. Se on maksutta kaikkien katsottavissa ensi tiistaina 28.4.2020 Facebook-livenä klo 17. Näytelmästä keskustelemassa ovat ohjaaja ja dramaturgi Satu Rasila sekä kirjailijat Tommi Kinnunen ja Niina Repo.

Kuvituskuva: Marita Koivisto
Esityskuvat: Kuvakaappaukset livelähetyksestä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s