Taide ja kulttuuri eivät paranna sairauksia, eivätkä estä luonnon katastrofeja, mutta maailmassa, joka ei ole koskaan ollut täydellinen, ne ovat tarjonneet meille elämyksiä, joiden kautta saattaa avautua uusia näkökulmia omaan ja läheisten elämään. Taiteen tekijöille luova prosessi saattaa tarjota syyn koko olemassaolon ymmärtämiselle. Ja joskus on vain pakko pitää hengähdystauko arjesta ja piipahtaa teatterissa, museossa taikka lempibändin konsertissa. Mutta mitä tehdä, kun nuo ovet suljetaan?
Älypuhelimesi näyttö vailla videoita, ikoneita, pelejä.
Et voisi lukea kirjoja, eikä sanomalehdestä löytyisi edes sarjakuvia.
Katukuva huokuisi tyhjyyttä ilman mainoksia.
Turhaa lähteä illalla elokuviin ja kaikki 500 kanavaa näyttäisi vain lumisadetta.
Tylsää, eikö?
Taiteella ja kulttuurilla on todistettu yhteys hyväksi koettuun elämänlaatuun ja onnellisuuteen. Voidaan myös lausua tyytyväisyyteen. Ne tarjoavat yleisölle kokemuksia, mahdollisuuden vaalia tunne-elämäänsä ja runsaasti yhteistä tekemistä. Taiteesta, kuten draamasta, kuvataiteesta, tanssista, musiikista ja luovasta kirjoittamisesta, voi löytää mahdollisuuksia vahvistaviin kokemuksiin elämän taitekohdissa. Toisaalta taide voi olla vain tekijänsä luovuuden ilmentymä, jota ei ole tarkoitettu yleisön mieliksi. Yksi taiteen monista tarkoituksista onkin kannanotto ja väkevien ajatusten herättäminen. Vaikka et niin piittaisi jostain tietystä teoksesta, mutta se herätti sinussa jotain tunteita, on se juuri onnistunut tehtävässään. Joku on myös muinoin sanonut, että taide on ”aikuisten tapa heittäytyä leikin maailmaan”. On niitä varmasti tylsempiäkin tapoja viettää aikaa karanteenissa?
Jollei kulkutaudit riitä pilaamaan arkea, ilmassa on myös paljon kiukuttelua, miten moinen rokottaa kulttuurialan töitä. ”Ketä kiinnostaa?” oli ensimmäinen reaktioni, koska sama koskee kaikkia aloja, joten mitä tehdä, jos sattumoisin työskentelet näyttämöllä tai freelancerina kameran takana? Kulttuurialalla on jo tarpeeksi huono maine, kun rahat ja resurssit eivät kuulemma ikinä riitä, eikä tekijöitä arvosteta kotimaassaan, ja blaa, blaa, blaa. Mitäs jos kaivaisit ne vanhat työhaalarit naftaliinista ja koittaisit keksiä jotain muuta tekemistä näiden vaikeiden aikojen yli? Aikaisemmin lama ja muut vitsaukset ovat myös rokottaneet työmarkkinoita, mutta kyllä niistäkin ollaan aina yhteisvoimin selvitty 🙂
Kotiteatterin parissa voi viettää iloista aikaa ja samalla oppia uusia asioita teatterista ja näytelmien tekemisestä http://teatteri.turku.fi/kotiteatteri
Vaikka Koronavirus pakottaa meidät ahtaalle, voitte silti istua iltaa ja ruokkia kulttuurinälkäänne Somenäyttämön parissa livenä joka PE klo 18:00 https://teatteri.turku.fi/uutinen/2020-03-18_somenayttamo-auttaa-teatteri-ikavaan
(Smith, 2002)
Kuvat : Otto-Ville Väätäinen.
Jennie Storbacka hohtaa enkelinä tummissa lavasteissa, ja laulajana ylitse muiden nousee Anna Victoria Eriksson.
Ohjaus: Tuomas Parkkinen. 2013.
Kotikriitikot 