Amélie-musikaali tuli ja meni. Minun oli tarkoitus kirjoittaa siitä arvostelu vielä ennen sen näytöskauden loppua, mutta en ehtinytkään, sillä sattuneista syistä loput esityksistä peruttiin. Minun oli itse tarkoitus käydä katsomassa vielä Amélien viimeinen esitys 29.4. mutta koska se ei ole mahdollista, haluan jättää hyvästit tälle musikaalille näin kirjoituksen muodossa.

Kävin katsomassa musikaalin harjoitusten lisäksi yhteensä neljä kertaa, jotka kaikki olivat omia, ainutlaatuisia kokemuksiaan. Yhdessä oli vielä ennakon jännitystä, toisissa pystyin kiinnittämään huomiota yhä tarkemmin yksityiskohtiin ja yhdessä pääroolia esittikin sijaisnäyttelijä! Voin siis pitää itseäni onnekkaana, kun pääsin tutustumaan tähän esitykseen niin monipuolisesti, ottaen huomioon, että osa lipun hankkineista ei tule näkemään sitä kertaakaan. 

Amélien mielikuvitusmaailman tuntua loi taitavasti toteutettu lavastus.

Kotikriitikko Emilia kirjoitti omassa arvostelussaan siitä, kuinka Amélie loppua kohden muuttui hänen mielestään kliseiseksi prinsessasaduksi. Minulle esitys kuitenkin kertoi siitä, kuinka yksinäinen ja itsensä ulkopuoliseksi tunteva ihminen lopulta löytää toisen ihmisen, joka ymmärtää häntä ja hyväksyy hänet hänen omituisuuksistaan huolimatta. Sen ihmisen ei välttämättä tarvitse olla se unelmien prinssi, vaan se voi olla kuka tahansa, kuten hyvä ystävä tai perheenjäsen! Amélien tapauksessa se sattui olemaan Nino, johon Amélie lopulta rakastui. Varsinkin uuden vuoden aattona, jolloin olin parhaiden ystävieni kanssa katsomassa tätä esitystä, tämä taianomainen sanoma osui ja upposi! Tajusin, että ympärilläni istuvat ystäväni ovat minulle niitä, jotka tulevat minua puolitiessä vastaan ja hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. 

Erityismaininnan Turun kaupunginteatterin Amélie ansaitsee sen musiikista. Jussi Vahvaselän sovittama musiikki vei tarinan aivan uudelle tasolle! Olen kuunnellut Amélien alkuperäistä Broadway-version soundtrackia, josta kuitenkin mielestäni puuttuu Tkt:n Amélien musiikin särmä. Vahvaselän sovittamana musiikki oli hienovaraisin muutoksin saatu rytmikkäämmäksi, sielukkaammaksi ja mahtipontisemmaksi. 

Musikaalissa oli paljon ihastuttavia hahmoja!

Vaikka Amélie ei ehkä ole maailman mahtipontisin musikaali, jäi se mieleeni yhtenä tunteita herättävimpänä esityksenä, jonka olen nähnyt. Minun oli helppo samaistua päähenkilöön ja elää mukana hänen seikkailuissaan, ja jo harjoituksissa sanoin ohjaaja Reija Wäreelle, että tulen varmasti itkemään kappaleen Jää (Stay) soidessa esityksen loppupuolella, minkä teinkin! Esitys oli suloinen, toiveikas ja täynnä ihastuttavia hahmoja ja lauluja, joita edelleen laulamme yhdessä ystävieni kanssa (ja oli muuten vaikeaa olla laulamatta katsomossakin mukana). 

Nyt kuvittelen Mikael Saaren esittämän pää alaspäin katosta roikkuvan Elton Johnin laulavan Hyvästi, Amélie -laulua, joka oli yksi tämän musikaalin lempinumeroistani, ja näin jätän myös itse hyvästit suloiselle Amélielle

Hyvästi, Amélie!
  • Anna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s