Jokainen ohjaaja pyrkii toteuttamaan omaa näkemystään omin neuvoin. Yksi suosii tuttuja ja turvallisia luottonäyttelijöitä, joiden kanssa yhteistyö jo luistaa. Parhaimmillaan yhteisen tekemisen meininki välittyy katsojalle. Toinen hakee sivurooleihin tuoreita kasvoja, joilla on vielä paljon todistettavaa. Toisinaan tuo tunteen palo varastaa shown kokeneemmaltakin tähdeltä. Roolitus, eli casting, tarkoittaa näyttelijöiden ja esiintyjien valitsemista näytelmiin, elokuviin taikka mainoksiin. Valinnoista päättävät tavallisesti ohjaaja, tai ohjaaja ja tuottaja yhdessä. Toisinaan apuna on ammattiroolittaja. Prosessiin liittyy usein koekuvauksia ja haastatteluja. Roolitus on yksi tuotannon tärkeimmistä osa-alueista heti käsikirjoituksen jälkeen. Kyseessä voi olla hyvinkin rento juttutuokio ohjaajan kanssa tai tarkkaan organisoitu tilanne, johon näyttelijä on saanut etukäteen tekstin luettavaksi. Keskinäinen vuorovaikutus näyttelijän ja ohjaajan välillä onkin suuressa osassa roolitusta tehdessä. Yleisö huomaa roolituksen merkityksen vasta, kun se on toimii, ja vääristä valinnoista kärsii itse katsoja.

Varissuo (2018) on oiva esimerkki roolituksesta, missä yksittäisten näyttelijävalintojen lisäksi ollaan myös onnistuttu kokoamaan toimiva näyttelijöiden kokonaisuus (Engl. ensemble) Näytelmässä esiintyi yli toistakymmentä näyttelijää ja tanssijaa. Puhe sopi luontevasti eri-ikäisten ja taustojen omaavien näyttelijöiden suuhun. Elämänmakuista, katu-uskottavaa sekä vaihtelevaa Suomea. Roolitus herätti lavalla eloon sukupolven, jolla on juuret kahdessa kulttuurissa.
Taustamusiikin sävellys: Jussi Vahvaselkä, Jori Sjöroos ja Tuomo Prättälä

Kuvaus: Marita Koivisto, Emmi Kantonen. Videoeditointi: Marita Koivisto

Pukija – näytelmää tähdittävät Esko Roine ja Asko Sarkola ovat esiintyneet yhdessä aiemminkin Ministeriä viedään – komediassa. Ammattilaisten roolitus on jokseekin harvinaisempaa, kuin amatöörien. Ammattilaisten roolituksessa onkin enemmän kyse sopivien näyttelijöiden löytämisestä tiettyihin rooleihin, kun taas amatöörien kohdalla, kaikkien fyysisten ominaisuuksien lisäksi, testataan henkilön ulosantia. Kykeneekö henkilö olemaan uskottava ja luonteva yleisön edessä? Löytyykö häneltä näyttelijänlahjoja vai ei? Roolitus on tärkeä osa taiteellista onnistumista, koska hyvä teos elää paljoltikin näyttelijöidensä kautta.

Metodinäytteleminen saattaa kuulostaa taikauskolta, mutta sillä tarkoitetaan Lee Strasbergin kehittämää tekniikkaa, jossa roolihahmoon eläydytään niin väkevästi, että näyttelijä tuntee roolihenkilön tuntemukset ja ajattelisi hänen ajatuksiaan. Myöhemmin, Venäläinen teatteriteoreetikko Konstantin Stanislavski kannusti näyttelijöitä hakemaan rooliin lisäpotkua omien tunnepohjaisten kokemusten kautta. Ohjaajalta saatetaan vaatia todellisia ”tuntosarvia” kun hän työskentelee metodia suosivan näyttelijän kanssa. Kaiken kärsivällisyyden ja ihmissuhdetaitojen lisäksi. Metodissa ei kuitenkaan ole kyse mistään poppamieskonstista eikä jakomielitaudista, vaan se perustuu erilaisiin menetelmiin, jolla näyttelijä pyrkii kehittämään esityksestä todenmukaisemman, hyödyntämällä omia tunnetiloja ja liikemuistiaan.

Kuka olisikaan ollut parempi valinta Komisario Palmun rooliin kuin Taneli Mäkelä?

Kuvat : Otto-Ville Väätäinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s