Taitaa olla enemmän kuin kaksi vuosikymmentä siitä, kun olen viimeksi nähnyt teatterilavalla monologiesityksen. Silloin kyseessä oli Erkki Saarelan kutkuttavan riemastuttava tulkinta Dario Fon Mysteerio Buffosta. 

Tällä kerralla näyttämön valtasi suuresti arvostamani Taneli Mäkelä, mutta siitä huolimatta odotukset ystävänpäivän teatteri-iltaan olivat hiukan kaksipiippuiset. Tutun ja hyväksi havaitun elokuvan siirtäminen näyttämölle monologiksi arvelutti, kun tarinan henkilögalleria on niin monimuotoinen. Ennakkoajatuksia hämmensi myös, kun kaupunginteatterin teosavauksessa Taneli Mäkelä kertoi esityksen olevan hänen ensimmäisensä monologin vaativalla saralla.

Siksi olikin iloinen yllätys, että Mies, joka rakasti järjestystä -näytelmä alkoi vetää heti alusta alkaen eikä koko esityksen aikana tullut mieleenkään verrata sitä ruotsalaiseen elokuvaversioon. Taneli Mäkelä piirtää heti ensi kohtauksesta alkaen uskottavan kuvan jurosta ja äreästä Olavista, jonka ajatusmaailmassa kaikki oli ennen paremmin.  Elämänsä tyhjyyden Olavi peittää ripustautumalla omiin rutiineihinsa ja naapuriensa tekemisten vahtimiseen.

49127215972_89e5203e28_h

Syyt Olavin synkkämielisyyteen avautuvat vähitellen, mutta tarinan edetessä ärjyn pinnan alta kuoriutuukin täysin toisenlainen Olavi. Avaamatta juonta sen pitemmälle olen sitä mieltä, että tässä muutoksessa on koko tarinan ydin. Tai ehkäpä on väärin puhua muutoksesta, sillä Olavi on varmasti ollut aina sisäisesti lämminsydäminen ja suvaitseva ihminen. Elämän eri vaiheissa koetut kovat iskut vain ovat saaneet hänet rakentamaan ympärilleen muurin, joka vähitellen murenee Olavin löytäessä elämäänsä uutta sisältöä ja iloa yllättävien ystävyyksien muodossa. 

49126538318_c9bbf30fe9_h

Olavin roolin rinnalla Taneli Mäkelä tulkitsee suvereenisti kymmenkunta muutakin roolia. Mitään peruukkien vaihtoa tai rekvisiittaa ei tarvita, vaan kaikki hahmot temperamenttisesta iranilaisnaisesta pikkumaiseen sosiaaliviraston byrokraattiin saavat oman identiteettinsä pienin elein ja äänensävyn muutoksin. Taneli Mäkelä on selvästi sisäistänyt jokaisen roolin ja eläytyy niihin kaiken näyttelijäosaamisensa ja kokemuksensa hyödyntäen. Eri kohtauksissa hän saa yleisön hytkymään naurusta tai liikuttumaan kyyneliin asti ilman, että hänen tarvitsee houkutella niitä esiin ylinäyttelyllä tai maneereilla.

49126538288_306d2d1d75_h

Näistä eväistä syntyy karismaattinen esitys, joka jatkaa Turun Kaupunginteatterin ohjelmistossa vielä syksyllä 2020. Menkää ihmeessä katsomaan!

Artikkelin kuvat: Tuomo Manninen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s