Kun Turun Kaupunginteatterin Don Juan -tulkinnasta riisuu komediallisuuden pois, taustalta paljastuu roolihahmojen pahoinvointi. Yksikään hahmo ei voi hyvin. Näytelmä raottaa verhoja vallankäytön moniin eri muotoihin.

Sosiaalityöntekijä: Don Juanin ja palvelijan välisen suhteen oli varmaankin tarkoitus lisätä huumoria esitykseen, mutta itselläni se vain herätti kysymyksiä. Miksi palvelija teki kaiken, mitä Don Juan käski, vaikka hänen työnantajansa oli velkaantunut ja irtisanoutunut aatelispiireistä? Miksi palvelusluokan jäsen katsoi Don Juania kuitenkin ylöspäin? Myös Don Juanin isä haukkui palvelijaa Don Juanin käytöksestä, vaikkei palvelijalla ollut valtaa vaikuttaa Don Juaniin.

Politiikan opiskelija: Yritettiinkö alemman luokan edustaja esittää ikään kuin tyhmänä ja naiivina? Tunsin itseni huumorintajuttomaksi tosikoksi, koska en pitänyt Don Juanin käytöstä harmittomana flirttailuna vaan suorastaan seksuaalisena väkivaltana. Don Juan tunkeutui muiden ihmisten — sekä naisten että miesten — henkilökohtaiselle reviirille. Paheksuin erittäin paljon. Naiset käyttäytyivät kuin koirat, mikä tuntui vastenmieliseltä.

Sosiaalityöntekijä: Don Juanin uhrit olivat todennäköisesti nuoria ja kokemattomia tyttöjä, vaikka näyttelijät olivat tässä tapauksessa aikuisia. Siihen nähden oli huolestuttavaa, miten Don Juan puhui ihaillen velkojansa tyttärestä, joka oli vasta lapsi. Toisaalta myös naiset käyttivät seksuaalisuuttaan saadakseen läpi omia tavoitteitaan ja valtaa Don Juaniin.

Politiikan opiskelija: Nuoren parin suhde kuvasti myös vallan epätasapainoa. Miehen sokea rakkaus naista kohtaan antoi naiselle aivan valtavasti valtaa suhteessa mieheen. Nainen jätti miehen epävarmuuteen, vaikkei oikeasti ollut kiinnostunut miehestä. Toisaalta miehen vaatimukset naisen rakkaudesta saattoivat tuntua henkiseltä painostukselta, koska rakkautta ei voi pakottaa.

undefined
Tuuba taustalla tehosti kohtausten tunnelmia ja lava kuvasi ehkä vielä näytelmän maisemia enemmän Don Juanin ankeaa sielunmaisemaa. Eero Aho näytteli vakuuttavasti näytelmän nimikkoroolia Don Juania. Kuvat: Otto-Ville Väätäinen.

Sosiaalityöntekijä: Voiko nykyaikana nauraa vammaisuudelle? Hahmo osoittautui lopulta vammaista esittäväksi terveeksi henkilöksi, mutta olettaako kohtaus silti, että vammaisuudessa on lähtökohtaisesti jotain komediallista? Sama koskee ylipainoisuutta.

Politiikan opiskelija: Don Juan manipuloi ihmisiä kertomalla heille, mitä he halusivat kuulla. Hän ei vaikuttanut kiintyneen kehenkään, vaan käytti ihmisiä välineinä. Kuvasiko Don Juanin hahmo sitten narsistia vai inhosiko Don Juan itseään niin paljon, että hän sabotoi ihmissuhteitaan tarkoituksenmukaisesti?

Sosiaalityöntekijä: Kaikki varoittivat Don Juania alusta asti, että hänelle käy huonosti, jos hän jatkaa elämäänsä samaan tahtiin, mutta Don Juanille oli jo käynyt huonosti. Hän haki onnellisuutta ja hyvää oloa keinoin, joilla niitä ei voinut saavuttaa. Jäljelle jäi välinpitämättömyyttä. Jos Don Juan kerran ei uskonut Jumalaan, pelkästään helvetillä pelottelu ei olisi voinut motivoida häntä käyttäytymään. Kristinuskoon uskomattomalle helvettiä ei ole olemassa, mikä tekee viimeisestä kohtauksesta paradoksaalisen.

Mieti, ettei maailma oo muuttunut miksikään Molièren ajoista!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s