Pukija perustuu näytelmän vuonna 1980 kirjoittaneen Ronald Harwoodin omiin kokemuksiin pukijana. Näytelmän voi kokea joko klassisena tragediana vallankäytöstä ja alistamisesta, taikka synkähkönä komediana ihmissuhteesta, jossa saajan ja antajan roolit joutuvat koetukselle. Oli miten oli, Pukija on erinomaisesti kirjoitettu näytelmä sekä näyttelijätyön juhlaa, joka ei jätä ketään kylmäksi. Tekijänsä näköinen teos?

Ronald Harwood syntyi Etelä-Afrikassa vuonna 1934. Hänen intohimonaan oli aina teatterin tekeminen.
Oppivuodet Kuninkaallisessa teatteriakatemiassa johti Shakespeare Companyn tähtinäyttelijän Sir Donald Wolfit henkilökohtaiseksi pukijaksi.
Näistä viiden vuoden kokemuksistaan, Ronald kirjoitti näytelmän Pukija, sekä myöhemmin elämänkerran Sir Donald Wolfit CBE : his life and work in the Unfashionable Theatre.
Ronald kirjoitti Pukijasta myös elokuvakäsikirjoituksen, joka toi hänelle Oscar – ehdokkuuden vuonna 1983. Pianisti – elokuvan käsikirjoitus toi hänelle Oscarin vuonna 2002.

Ronald tunnetaan myös erittäin tuotteliaana kirjailija. Hän on kirjoittanut kaikkea romaaneista tietokirjallisuuteen.
Kuva : IMDB. Academy Awards, 2002.
75 – vuotias näyttelijäkonkari, Esko Roine, esittää kiertävän teatteriryhmän johtohahmoa, ikääntyvää näyttelijää, joka johtaa laumaansa vahvalla auktoriteetillä. Itse pukijaa esittää Asko Sarkola, 74, joka palvelee ”isäntäänsä” uskollisesti ja kuuliaisesti, tukien tämän egoa, tukahduttaen pinnan alla velloavat todelliset tunteensa. Teatterijohtaja ei salli muille mahdollisuutta tähtirooleihin, kunnes hän joutuu kohtaamaan oman kuolevaisuutensa, ja ensimmäistä kertaa ikinä, illan esitys on vaarassa peruuntua. Pukija päätyy ottamaan vastuun tulevasta, turvautuen teatterijohtajalta oppimiinsa kyseenalaisiin taitoihin, ylimielisestä käytöksestä alaisiaan kohtaan, aina kaksinaamaiseen valehteluun saakka. Kuulostaako tutulta? Pukija onkin oiva peilikuva tiettyjen yhteisöjen keskinäisistä suhteista. Loanheitto, selkään puukotus, mustamaalaus ja toisten aliarviointi ovat niitä vähiten imarreltavia piirteitä ihmisluonnossa, mutta tietyissä piireissä niillä kuitenkin pyritään nostamaan omaa arvoa. Aina siihen asti, kunnes naamiot riisutaan, ja jäljellä jää vain huojuvat kulissit! Ohjaaja Pentti Kotkaniemi kuvaa tätä ihmissuhteiden inventaariota hyvinkin todenmukaisesti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s