Hei tässä taas lyhyempi ja nuorempi Von Volt eli siis kaksikon (erittäin sankarilliseksi) aseenkantajaksi soveltuva!

Viime syksynä Red Nose Companyn Don Quijote onnistui yllättämään minut kaikilla mahdollisilla tavoilla, vaikka tunsin tarinan etukäteen. Yksinkertaisuudessaan punaiset verhot, kaksi näyttelijää ja haarniska vangitsivat keskittymiseni koko esityksen ajaksi. Parissa tunnissa kävin läpi tunneskaalan — nauraa räkätin vedet silmissä, hautasin kasvot käsiini epäuskoisesti, punastelin myötähäpeästä (paljon), nyökyttelin tyytyväisenä, vakavoiduin, nauroin taas.

Don Quijoten ja Sancho Panzan tarina kuljettaa espanjalaisten linnojen, majatalojen ja muutaman vuosisadan halki iltanuotion ääreen. Tiedättehän sellaisen sopivasti hämyisän ja savuisen tarinahetken nuotion äärellä? Tarinankertojat vuorottelevat niin, että juoni mutkittelee kuin vuoristopolku, kitara ja ukulele muuttuvat tarvittaessa ratsuiksi ja pian taas säestävät kahden tarinan sankarin edesottamuksia. Juuri kun tunnelma tiivistyy pöllön huhuiluksi, nuotiosta lentää yllättäen kipinöitä ja katsoja yrittää epätoivoisesti päätellä, mitkä osat esityksestä ovat improvisoituja ja mitkä käsikirjoitettuja.

Näyttelijöiden niin sanotut omat persoonat ja heidän metafiktiiviset kommenttinsa nykyajasta kulkevat rinnakkain surkean hahmon ritarin ja hänen aseenkantajansa kanssa. Toisinaan hahmot jopa sulautuvat toisiinsa, eivätkä nämä oikeudenmukaisuuden puolustajat olisi onnistuneet riisumaan katsojia miekoista ilman lavalta huokuvaa pähkähullua energiaa. Näyttelijät heittäytyivät roolisuorituksiinsa kuin Don Quijoten kiihkeä kaksikko urotöihin. Hetkittäin ehdin kurtistella kulmiani pohtien, tarvitseeko näyttelijän riisuutua katumusharjoituksia varten ihan kirjaimellisesti, kunnes vakuutuin siitä, että Don Quijoten hahmo syöksyy tavoitteitaan kohtaan täydellä antaumuksella eikä hyväksyisi laimeaa keskitietä.

Odotan mielenkiinnolla Red Nose Companyn esitystä Babylon — klovni vallankahvassa, joka valtaa pienen näyttämön maaliskuussa. Yhdistääkö esityksiä mikään muu kuin punaiset nenät? Tuntuvatko Babylon ja Ré yhtä uskottavilta ja aidoilta kuin espanjalaiset sukulaisensa?  

Näitä vastauksia vaille valmis tekemään urotekoja

  • Miksi käyttää englanninkielistä musiikkia, kun esitys perustuu espanjalaiseen klassikkoon? Eikö maailman toiseksi suurimman kielen musiikkigalleriasta todellakaan löydy iskeviä biisejä?
  • Miten esityksen kiertäminen eri teattereissa rajoittaa toteutusta, kun lavasteet, rekvisiitta ja puvut täytyy pystyä kuljettamaan ympäri Suomea? Pieni näyttämökin on nimestään huolimatta oikeastaan aika iso, joten lavan täyttäminen jää silloin pelkästään näyttelijöiden vastuulle. Onko kiertävä teatteri siis uhka vai mahdollisuus?
  • Miksi emme uskalla uskoa utopioihin, vaan idealistit poljetaan maahan usein jo lapsina? Miksemme antaisi omien elämiensä ritareiden elää hupsuissa kuvitelmissaan, jos heistä ei kuitenkaan ole vaaraa toisille?

Jutun pääkuva / Cata Portin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s