Kun kaksi suomalaisen teatteritaiteen grand old mania saadaan yhtä aikaa näyttämölle on katsojilla lupa odottaa jotain ainutlaatuista. Turun kaupunginteatterissa Esko Roine ja Asko Sarkola enemmän kuin lunastavat nämä odotukset heittäytymällä brittiläisen kiertueteatterin kohtalonhetkiin toisen maailmansodan melskeissä.

49027894991_034cf8b901_k

Pukijan alkuperäistekstin kirjoitti Etelä-Afrikassa syntynyt Ronald Harwood, joka teatteriopintojensa jälkeen liittyi Sir Donald Wolfitin johtamaan Shakespeare Companyyn Sir Donaldin henkilökohtaiseksi pukijaksi. Ei siis ole vaikea arvata, mistä Harwood ammensi ainekset Pukijan käsikirjoitukseen. Suuren yleisön tietoisuuteen Pukija nousi viimeistään vuoden 2015 elokuvasovituksena, joka oli Oscar-ehdokkaana parhaasta käsikirjoituksesta.

Turun kaupunginteatterin Pukija on yhtä aikaa mustanpuhuva komedia kuin klassinen tragedia. Toisaalta se on raadollinen kertomus hyväksikäytöstä ja alistamisesta, toisaalta ylevä tarina velvollisuudentuntoon ja lojaalisuuteen perustuvasta yhteishengestä. Omalta osaltani koin näytelmän traagisen puolen vahvempana, vaikka monet kohtaukset saivat aikaan myös hörähtelevää naurua kautta katsomon.

49028100847_4fdf0bb074_k

Esko Roine tekee hienon roolityön pienen kiertueteatterin vanhana, väsyneenä johtajana. Omassa mielessään johtaja elää kuitenkin vielä suuruuden päiviään – jos sellaisia on koskaan ollutkaan. Teatterin muu henkilökunta tekee silti parhaansa tukeakseen johtajansa kuvitelmia, vaikka he itse jäävät kokonaan ilman arvostusta. Vaatimalla muita käyttämään itsestään Sir-arvonimeä (joka tosin ei ole virallinen hovin myöntämä) teatterin johtaja korostaa itsevaltiuttaan, joka ei salli muiden nousua tähtirooleihin. Terveyden horjuminen muuttaa kuitenkin kaiken, kun illan esitys on peruuntumassa ensimmäistä kertaa teatterin historiassa.

49027375703_4f57f7798e_k

Vanhan johtajan alkaessa sortua väsymyksen alla päävastuun teatterista ottaa hänen pukijanaan vuosikymmeniä toiminut Norman. Sirin ollessa omissa maailmoissaan Asko Sariolan ilmeikkäästi esittämä Norman omaksuu Sirin ylimielisen tavan suhtautua muuhun henkilöstöön, rajoittaa heidän yhteyttään Siriin, suodattaa muiden sanomisia ja suorastaan valehtelee pitääkseen Sirin tyytyväisenä ja muut epätietoisina hänen tilastaan. Osittain kyse on lojaalisuudesta, mutta enemmän näkisin Normanin vaihtaneen rooleja Sirin kanssa: hyväksikäytetystä pukijasta on tullut hyväksikäyttäjä. Normanilla ei ole elämässään muuta kuin teatteri, joten Sir on saatava näyttämölle, vaikka henki menisi. 

49027893466_d7e86623c0_k

Norman on valmis puristamaan romahduksen partaalla olevasta Siristä viimeisetkin tipat enemmän oman itsensä kuin teatterin tai muun henkilökunnan takia. Sairas mies pakotetaan näyttämölle, vaikka hän ei hetkittäin muista edes esitettävää näytelmää saati oikeita vuorosanoja. Muun henkilökunnan ollessa jo valmiina luovuttamaan Norman manipuloi kaikkia, eikä vähiten Siriä itseään. Ja niinhän siinä käy, että Kuningas Lear nousee taas kerran näyttämölle ja ilta on pelastettu – joskin kovalla hinnalla.

49027383888_ed30420ac5_k

Teatterimaailmaan sijoittuva näytelmä sopisi hyvin kuvaamaan monia reaalimaailmankin  työyhteisöjä. Samanlaisen hierarkiarakenteen omaavia yhteisöjä on helppo löytää. Itserakkaus, itsensä ansioton korostaminen, toisten aliarviointi ja suoranainen selkään puukottaminen eivät ole vieraita missään ihmisten välisessä toiminnassa. Siksi Turun kaupunginteatterin Pukija on paljon enemmän kuin kuvaus yhden pienen teatteriseurueen keskinäisistä jännitteistä ja niiden purkautumisesta.

Kaikki kuvat: Otto-Ville Väätäinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s