Itse Molière olisi taatusti osoittanut suosiotaan Turun Kaupunginteatterin Don Juanille, jossa Eero Aho maalaa lavealla pensselillä kuvan huikentelevaisesta aatelismiehestä, jolle mikään ei ole pyhää.

Eero Aho on täysin pitelemätön dekadenttina Don Juanina. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Hurjassa Amok-juoksussaan Turun Kaupunginteatterin Don Juan rienaa ja räyhää sekä tietysti viettelee täysin vailla mitään pidäkkeitä. Eero Aho vetää roolinsa läpi hurjalla intensiteetillä välttäen kuitenkin sortumasta ylinäyttelemiseen. Pienillä eleillä, ilmeillä ja äänenkäytöllään hän luo jopa pelottavan hyvän kuvan kaikki tilanteet hallitsevasta manipuloijasta. Kaikessa turmeltuneisuudesssaan Ahon Don Juan on kuitenkin myös hurmaava roisto, jonka kaltaisiin osa naisista on valmis rakastumaan kerta toisensa jälkeen.

Don Juan naisten, vaiko naiset Don Juanin pauloissa? Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Ahon kanssa yhtä suureen rooliin nousee Hannes Suominen. Hän luo hykerryttävän kuvan Don Juanin palvelija Sganarellesta, joka pääosin silittelee isäntäänsä myötäkarvaan, mutta uskaltautuu välillä paheksumaankin isäntänsä toimia. Taloudellisesti Don Juanista riippuvaisena Sganarelle pysyttelee kuitenkin isäntänsä mielisuosiossa hamaan loppuun asti, kaikista pettymyksistään huolimatta.

Muille näyttelijöille jää lopulta hyvin vähän tilaa Ahon ja Suomisen rinnalla. Minna Hämäläisen ja Riitta Salmisen kilvoittelu Don Juanista jää toki mieleen, samoin Kimmo Rasila kerjäläisenä ja velkoja perivänä rahamiehenä. Hyvää työtä kaikilta, mutta mahdollisuuksia enempään ei tällä kertaa ollut.

Markku Tsokkisen lavastus antaa esitykselle loppusilauksen. Groteski lavastus henkii täydellisesti rappiota, ilman tippaakaan rappioromantiikkaa. Kari Lilja tahditti esitystä tuuballaan. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Vielä kevätkaudella 2020 ohjelmistossa jatkava, jo 1600-luvulla kirjoitettu näytelmä heijastaa myös omaa aikaamme. Don Juanissa on helppo nähdä lapsesta alkaen pilalle hemmoteltu nykyihminen, joka on tottunut saamaan kaiken haluamansa – ja sen saatuaan haluaakin jo jotain uutta.

Näytelmässä esiin nouseva tekopyhyys kuuluu myös tähän päivään. Iltapäivälehtien luetuinta antia ovat julkkisjuorut ja television katsotuimpia lähetyksiä piilopornoa lupailevat tositv-ohjelmat. Don Juanin kaltaiset manipuloijat puolestaan ovat kaikille tuttuja politiikan, valemedian ja sosiaalisen median kautta. Ihminen ei ole Molièren ajoista muuttunut, vaikka maailman muutosvauhti muuten vain kiihtyy.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s