Mika Toimi Waltari (1908 – 1979) on yksi Suomen kirjallisuuden merkittävimmistä hahmoista. Hän on kirjoittanut kaikkea romaaneista propagandaan. Vuonna 1939 Waltari voitti teoksellaan Kuka murhasi Rouva Skrofin? pohjoismaisen salapoliisiromaanikilpailun Suomen osuuden. Ja niin tuli tutuksi myös komisario Frans J. Palmu. Vuotta myöhemmin ilmestyi Komisario Palmun erehdys, josta Matti Kassila ohjasi ensimmäisen Palmu – elokuvan vuonna 1960. Elokuvaa pidetään yhä sarjan parhaimpana. Aiemmin teatterin lavalla legendaarisen poliisimiehen piippua on tuprutellut mm. Mikko Kivinen, Esko Roine ja Kari Väänänen. Millaisen Palmun Taneli Mäkelä toikaan Turkuun?

Turun Kaupunginteatterissa Komisario Palmun erehdys nähdään Panu Raipian ohjaamana.

Tuttu tarina alkaa, kun rikkaan suvun musta lammas löydetään kuolleena, ja tapausta saapuu selvittämään komisario Palmu tovereineen. Uhrin sukulaiset ja palvelijat päätyvät oitis komisarion tarkan syynin alaiseksi. Ja sitten tapahtuukin toinen kuolema! Kaikilla olisi motiivi surmatyöhön, mutta kuka on oikea syypää? Ja miksi? Entä murha-ase? Näytelmä on uskollinen alkuperäisteokselle, eikä sitä ole modernisoitu. Perinteisen (voidaan myös lukea ”nostalgisen”) dekkarin tapaan, tapahtumia puidaan läpi takaumien muodossa, ja komisarion ilmiömäinen päättelykyky pyrkii ällistyttämään yleisöä loppuratkaisuun saakka. Toisin sanoen, näytelmä ei pyri rikottamaan tuttua ja turvallista kaavaa, mikä jo toimii.

Elokuvissa komisario Palmua näytteli Joel Rinne. Päärooliin kaavailtiin myös Tauno Paloa, mutta ohjaaja Matti Kassila piti Palon romanttisen sankarin mainetta epäuskottavana vanhan koulukunnan poliisin rooliin. Joel Rinteen tulkitsema komisario Palmu oli paljoltikin Suomen Filmiteollisuuden johtajan Toivo Särkän sekä presidentti J.K Paasikiven inspiroima hahmo. Rooli toi Rinteelle hänen uransa toisen pääosa Jussin elokuvasta Tähdet kertovat, komisario Palmu vuonna 1962.
Kuva : Suomen Filmiteollisuus/Finnkino. DVD-julkaisun kansikuva.

Jani Uljaksen lavastus kulkee käsi kädessä Tiina Valkaman pukusuunnittelun kanssa. 30 – luvun ajanhenki on koko ajan läsnä henkseleistä kampauksiin, aina presidentti Kyösti Kallion taulua myöten. Pyöriviä ja taittuvia lavasteita hyödynnetään näppärästi, kun takaumista hypitään takaisin nykyhetkeen, ja kun olohuoneesta täytyy saada kylpyhuone takkaa kääntämällä. Ensemble – joukko näyttelijöitä täydentää rooligallerian. Palmun avustajat Kokki (Teemu Aromaa) ja Virta (Markus Ilkka Uolevi) talsivat hauskasti nimikkohahmon tahdissa, kun nokkelat juonenkäänteet seuraavat toisiaan. Stefan Karlssonin esittämä uhri tulee takaumien kautta enemmän todelliseksi, ja paljastuu ympäristöään terrorisoivaksi mieheksi, jonka jokainen hahmo haluaisi päästää päiviltä. Ja heitä riittää. Ella Lahdenmäki on nainen, jolla on salaisuus. Severi Saarinen on rahapulassa ja janoinen. Eila Halosella on kärkäs kieli. Lopulta, vain pieni erehdys jää harmittamaan Palmua, mutta yleisö saa varmasti sen, mitä häneltä odottikin.

Taneli Mäkelä teräväkatseisena ja jäyhänä komisario Palmuna. Hänen tulkintansa hahmosta on sekä nostalginen että tuore. Teatterikorkeakoulusta vuonna 1985 valmistunut Mäkelä voitti miespääosa Jussin vain neljä vuotta myöhemmin Pekka Parikan elokuvasta Talvisota. Hänet on sittemmin nähty lukuisissa tv-sarjoissa ja elokuvissa. Mäkelä on myös kunnostautunut tangolaulajana, ja hän on levyttänyt useita levyjä.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen/ Turun Kaupunginteatteri.
Kotikriitikon etuja 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s