Wanha frouwa etsiytyy Sopukan takariville välttääkseen olemasta näköesteenä pikkuyleisölle, joka kihisee odotuksen iloa. On alkamassa kiertävän lastenteatterin Kurnuttavan Sammakon ja kaupunginteatterin yhteistyöesitys Pää tyynyyn!, joka perustuu Jory Johnin ja Benji Daviesin alkuperäisteokseen Goodnight Already. Yli kolmivuotiaille suunnatun näytelmän on suomentanut Roope Lipasti, musiikin toteuttanut Valtteri Lipasti ja ohjannut Thomas Dellinger.

Wanha frouwa ja muut paikalla olevat aikuiset varmasti tunnistavat tilanteen, jossa jälkipolvi riehaantuu juuri kun olisi syytä matkata unten maille. Tässä tarinassa Ankka (Markus Niemi) potee myöhäisen illan seurankipeyttä. Hän ylläpitää ylivireystilaansa jatkuvalla kahvin lipityksellä. Seinänaapuri Karhu (Kimmo Tihveräinen) puolestaan saapuu salkkuineen päivän puuhista väsyneenä, valmiina uppoamaan pehmeään, kutsuvaan vuoteeseensa unilelunsa viereen. Kaverilla on nimikin, Benji – mistä lie tarinaan tupsahtanut? Aikuiskatsojia huvittaa Karhun ja lelun suhde, he keskustelevat kuin eräs brittikoomikko oman silmäpuolen nallensa kanssa takavuosina. Tunnistettava elementti, mukava oivallus ohjaajalta.

Tarinalla on teemansa, yhteisen sävelen etsiminen, kompromissien tekeminen sekä ystävän erilaisuuden hyväksyminen. Karhu on hitaasti syttyvä, hyväntahtoinen aina uhrautumiseen saakka. Ankka puolestaan on impulsiivinen ja tungetteleva, ei toisen tarpeita tajuava. Vaan mitä tapahtuukaan lopuksi, kun roolit vaihtuvat?

Kertojan ääni (Taneli Mäkelä) kuljettaa nopeatempoista juonta eteenpäin. Kertoja on läsnä oleva joskin näkymätön, kantaa ottava, mutta ei moittiva. Ohjaaja antaa hahmojensa leikitellä teatterin illuusioilla. ”Leikitään, että tässä on ovi.” Pienten katsojien kikatuskuorosta voi päätellä, että keinot toimivat. Markus Niemi onnistuu elekielellään välittämään ylivilkkaan ja turhautuneen Ankan aivoitukset. Karhu on hänen täydellinen vastakohtansa, jäyhä ja verkkainen, mutta ah- niin- rakastettava.

Puvustaja Kaarina Kopola ja lavastaja Riku Suvitie ovat luoneet näyttämökuvan, joka kertoo väreillään ja esineillään naapurusten erilaisuudesta. Ankan asusteet ja maski ovat yksinkertaisuudessaan nerokkaan toimivat, Karhun hahmo on monelle tuttu päiväkodin kuvaelmista.  Pieni miinus on annettava äänentoistolle. Musiikki ja laulut eivät frouwan kokemassa esityksessä olleet balanssissa, laulujen sanoista oli – ainakin takarivillä – hankala saada selvää. Vai olivatko patterit päässeet tyhjenemään poikien mikrofoneista? Tähän probleemaan olisi Ankalla ja yleisöllä ollut yhteinen ratkaisu. Mikäkö? Sen näkee, kun menee Sopukkaan katsomaan tämän 35-minuuttisen esityksen.

                      Me ollaan kaikki eläimiä

Wanhaa frouwaa kiinnostaa tietää, millainen yhteys ihmisten erilaisilla ns. kronotyypeillä on heidän persoonallisuuksiinsa. Psykologi ja unitutkija Michael Breus kertoo teoksessaan The Power of When, kuinka me kaikki edustamme yhtä neljästä aikatyypistä, sen mukaan mikä  tuntuu olevan itse kunkin kehon luonnollinen vuorokausirytmi. Kroppamme toimii tiettyinä kellonaikoina paremmin kuin toisina mikä aistitaan tehokkuutena ja vireytenä ja havaitaan jopa ruuansulatuksen toiminnassa. Breus nimeää aikatyypit hauskasti eläinten mukaan: Leijona, Karhu, Susi, Delfiini. Hän nimittäin liittää aikatyyppeihin myös tietynlaisia temperamenttipiirteitä.

Aamuvirkku Leijona on parhaimmillaan ennen puoltapäivää, mutta on illalla ”kanttuvei” jo kello 21. Määrätietoinen ja suorituskeskeinen Leijona voi olla monen ihannehahmo, mutta ehdotapa tällaista elämisen rytmiä Sudelle, joka on parhaimmillaan klo 20 alkaen ja aamuisin täydessä tokkurassa. Miten nämä kaksi organisoivat firmassa keskinäiset palaverinsa? Suurin osa ihmisistä on Breusin mukaan Karhuja, jotka kukoistavat vasta keskipäivällä, mutta pääsevät toki säädylliseen aikaan ylös sängyistään. Heidän tehonsa ovat maksimissaan klo 10-14, vasta illansuussa heissä tapahtuu toinen piristyminen. Wanha frouwa tunnistaa olevansa juuri tällainen nallekarhu, vieläpä pahan kerran hunajan perään. Iltasyöppö. Tilanne on kuitenkin paljon parempi kuin hänen eräällä ystävällään Delfiinillä. Tämän vaikeus vaipua kunnon uneen aiheuttaa jatkuvaa nukkumisongelmaa ja sitä myöten hankaluuksia työelämässä. Valppaat aivot kun työskentelevät vaikka pitäisi levätä ja kerätä voimia.

Yhteiskunnan rakenteet tuntuvat suosivan Karhuja. Koska kronotyyppi on geneettinen ominaisuus, sitä ei käy muuttaminen. On sopeuduttava tai muunneltava päivärytmiä miten parhaiten pystyy. Kannattaa miettiä mitä syö, milloin syö, ottaako päivänokoset. Tarvitaanko työn lomaan lepohetkiä?

Millaisia väärinkäsityksiä ja konflikteja aiheutuukaan aikatyyppien erilaisuudesta työpaikoilla, kouluissa ja vaikkapa armeijassa, aamuherätyksen aikoihin! Ehkäpä joku kirjoittaisi hassunhauskan tai surkuhupaisan tarinan meille isille ja äideille otsikolla Pää pystyyn! Tutkisi maallisten murheittemme ja luonteenlaatujemme yhteyksiä viisarien värähtelyihin. Tarjoaisi mahdollisuuden ymmärtää erilaisuutta ja rakentaa toimivia elämisen malleja koteihin ja yhteisöihin.

Kurnuttava Sammakko ponkaisee lähiviikkoina jo perinteiselle kaamoskierrokselle, nyt  Ankan ja Karhun tarinalla. Lapin Loikka vie esityksen Turusta käsin katsottuna kauas pohjoiseen, melkein  keskelle-ei-mitään. Lapset ja mielikuvituksensa säilyttäneet tietävät, että joulupukki jos kuka joutuu adventtisesongin aikana venymään ympärivuorokautisiin työpäiviin. Tsemppiä hänelle ja iloista kurnutusta sammakkolaisille.

Kuvat: Tapio Väntsi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s