Todd Solondz ohjasi vuonna 1998 mustan komedian Happiness, jossa onnellisuuden käsitteelle irvailtiin eriskummallisten elämänkohtaloiden kustannuksella. Vuotta myöhemmin, David Fincher kohautti yleisöä elokuvallaan Fight Club, missä arkeen tympiintyneet miehen puolikkaat päättivät mätkiä toisistaan turhautumisiaan pihalle, samalla kun he etsivät olemassaololleen jotain syvällisempää merkitystä. Samana vuonna, Sam Mendesin ohjaamassa American Beautyssa sokerikuorrutetun amerikkalaisen perheidyllin kulisseissa tuskailtiin kohtalokkaasti. Nämä ovat vain muutamia vuosituhannen vaihteen merkkiteoksia, joissa enemmän tai vähemmän käsiteltiin onnellisuutta. Sitten tuli vielä Jean-Pierre Jeunetin ohjaama Amélie, aikuisten satu nuoresta tytöstä, joka kaikesta kokemastaan huolimatta, päättää kylvää onnenkipinöitä ympärilleen. Elokuva oli kansainvälinen menestys, mutta miten yksi kaikkien aikojen parhaimmaksi valittu elokuva toimii teatterin lavalle sovitettuna?

Elokuvalle uskollinen näytelmä esittelee meille omassa haavemaailmassaan viihtyvän Amèlien, jota nuorena tulkitsevat vuorotellen Iida Honkanen, Alisa Kujala ja Tilda Mäkimattila. Viime keväänä näyttelijäksi valmistunut 26-vuotias Marketta Tikkanen esittää nimikkohahmoa, joka vielä aikuistumisen kynnyksellä etsii paikkaansa maailmassa. Kasvutarinan varrella tapaamme joukon elämänmakuisia sivuhahmoja. Mitään sen suurempaa konfliktia, tai enemmänkin ”pahista”, ei tarinasta kuitenkaan löydy, vaan pikemminkin jokaisella hahmolla on omat solmunsa, minkä vuoksi he ovat jumissa elämänsä kanssa. Mutta juuri kun onnellisuus tuntuu vain kaukaiselta haaveelta, romanssi on aivan nurkan takana.

Amélien teaser-video: Marita Koivisto & Otto-Ville Väätäinen.

Liian imeläksi näytelmä ei kuitenkaan latistu. Sen vertaan näyttävästi lavasteet vaihtuvat päänäyttämöllä. Kaiken silmäkarkin lisäksi, Amélie on kuitenkin ylistys puhtaalle lapsenuskolle, mikä saattaakin olla oiva vastalääke toisinaan liikaan vahvuuteen sairastuneessa yhteiskunnassamme. Riittämättömyyden ja ulkopuolisuuden tunnetta ruokitaan aina kun ihmisarvo ansaitaan menestymisellä tai tehokkuudella. Syrjintä, sosiaalinen välinpitämättömyys ja kyvyttömyys asettua toisen asemaan ovat suorituskeskeisen ajattelun ominaisempia seurauksia. Ympäristön tulisi aina tukea yksilön kasvua sosiaalisesti toimintakykyiseksi jäseneksi sekä hänen persoonallista kehitystään. Tähän tuskin tulee kummempia muutoksia ilman väkevää politiikan ja järjestelmän muutosta. Mutta voihan sitä aina unelmoida.

Tunnelmia Amélie-musikaalin Suomen kantaesityksestä Turussa 13.9.2019.
Video: FrontRow & Turun Kaupunginteatteri.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s