Suuret pojat pienellä näyttämöllä. Kuva: oma

Wanha frouwa asettautuu mukavasti pienen näyttämön katsomoon, ehdottomasti punaiselle, ei harmaalle istuimelle. On alkamassa erityistapaus frouwan elämässä, hän pääsee seuraamaan kokonaiseksi päiväksi Pukijan asemaharjoituksia lavalla.

Kolmikko Esko Roine, Asko Sarkola ja ohjaaja Pentti Kotkaniemi heittävät keskenään veljellistä läppää, vaihtavat päittäin pieniä anekdootteja uransa varrelta, vierailukäynneiltä, tapaamistaan mielenkiintoisista tyypeistä. Ohjaaja valistaa frouwaa ”keventämisen” merkityksestä. On helpompi harjoitella, kun alkutunnelma on leppoisa, ennen tositoimiin ryhtymistä.

Frouwa lukee katseellaan näyttämökuvaa. Ollaan johtavan näyttelijän, jota Sir-nimityksellä kunnioitetaan, pukuhuoneessa keskellä sodan melskettä vuonna 1942. Sirillä on komennossaan pieni kiertävä teatteriseurue, joka esittää illasta toiseen Shakespearen teoksia. Kuluvana iltana on vuorossa Kuningas Lear, sen 227. esitys. Sirin oikeana kätenä ja uskottuna on jo vuosia toiminut pukija Norman. Tarinassa on mukana kolme naista, eri-ikäisiä, kullakin oma merkityksensä näytösten onnistumisessa. Luvassa on komiikkaa ja tragiikkaa, sillä sellaistahan elämä on.

Näyttämön keskiössä on ovi, jonka kautta tullaan käytävän puolelta Sirin pukuhuoneeseen. Käytävän toisella puolella on olevinaan se näyttämö, jolla Lear on määrä esittää. Pukuhuone on ahdas ja yksinkertainen, harjoitusten tässä vaiheessa vielä viitteellinen. On pukeutumispöytä, peili, keittovälineet, tuoli, jakkara, sohva, vaaterekki.  Frouwa kuuntelee kuinka äänimies ylhäällä kopissaan testaa efektejä, joilla näytelmä tullaan aloittamaan. Katsoja saatetaan äänen ja valojen avulla tapahtuman aikaan ja paikkaan.

Frouwa tarkkailee myös kuiskaajaa, joka istuu kynä ja pyyhekumi kädessään nuottitelineen ääressä, käsikirjoitus eli plari auki edessään. Frouwan omassa näyttämöharrastuksessa kuiskaajan roolissa istuu kuka kulloinkin kerkeää. Ammattiteatterissa kuiskaajan rooli on monipuolinen ja vaativa. Tarvitaan selkeä puheääni ja rauhallinen asenne, kun syötetään tekstiä näyttelijöille sekä harjoituksissa että vielä näytöksissä, jos on tarpeen. Kuiskaajan pitää olla sisällä tarinassa, että pystyy reagoimaan nopeasti. Hän nimittäin on aktiivisesti mukana koko prosessin ajan ohjaajan oikeana kätenä. Hän vastaa kirjanpidosta pääkirjaan eli jo mainittuun plariin, merkitsee ylös muutokset. Merkittäviksi tulevat myös sisääntulot, valoiskut, musiikki-iskut, esiripun iskut, näyttelijöiden asemat näyttämöllä jne. Kaikki tämä tieto on tarpeen, että teknikot selviävät omista osuuksistaan esityksissä. Kuiskaaja voi tehdä myös itse ehdotuksia tekstin suhteen ja hän huolehtii siitä, että näyttelijöiden roolivihoissa on samat muutokset kuin pääkirjassakin.

Pukijassa ohjaaja-Pentti ja näyttelijät pähkäilevät yhdessä pidetäänkö parenteesit eli kirjailijan antamat näyttämöohjeet ennallaan, leikataanko tai tiivistetäänkö repliikkejä suuhun sopiviksi. Millaiset vaatteet tarvitaan nopeisiin vaihtoihin, tuleeko henkselit, käytetäänkö varrellisia saappaita? Puvustaja on jo tuonut vaaterekkiin kuninkaan kultakirjaillun kaftaanin. Asko-Norman pyörittelee sitä kohtauksessa käsissään ja pähkäilee sen pukemisstrategiaa. Aivan ei suju kuin Strömsössä, tämä 227. pukemiskerta. Tilanne saa Sir-Eskon kepeästi toteamaan, ettei ”teatterinjohtaja selvästikään ole pukija”. Tällä hän viittaa Asko Sarkolan menestyksekkäisiin johtajavuosiin Lilla Teaternissa ja Helsingin kaupunginteatterissa.  Apuun tulee Kirsi Tarvainen, joka näyttelee Ladya eli Sirin rakastettua. Hänellä on kokemusta pitkien mekkojen pikavaihdoista ja hän antaa ”pojille” hyvän vinkin ongelman ratkaisuun.

Frouwa ihailee Normanin elekieltä, ketteryyttä ja valmiutta olla alati uskollisena isäntänsä vieressä. Sir on tottunut saamaan osakseen palvelua, hänen kasvojensa ilmeet ovat paljonpuhuvia. Frouwa ihailee mielessään mestarien taitoa solahtaa sekunneissa hahmonsa nahkoihin, maneereineen päivineen. Eivät toisetkaan näyttelijät jää pekkaa pahemmiksi: Kirsi Tarvainen, Ulla Reinikainen ja Pihla Maalismaa tekevät roolityötä Sirin naisina, Mika Kujala ja Kimmo Rasila kunnostautuvat onnettoman näyttämöseurueen monen sortin miehinä, ”sotaan kelpaamattomina”.

Wanha frouwa tulee nähneeksi Pukijasta kokonaan ensimmäisen näytöksen. Hän on lukenut näytelmän ja tietää, mitä tuleman pitää. Hän on myös nähnyt The Dresser– elokuvan, jota tähdittävät nimekkäät britit Ian McKellen ja Anthony Hopkins. Frouwa on paitsi anglofiili, myös Shakespearen ystävä oman taustansa vuoksi ja odottaakin nautinnolla ennakkonäytöstä, jossa kuulee jopa laulua, Loppiaisaatosta ja Kuningas Learista. Vaan kuka roolihenkilöistä laulaa? Se jääköön kuultavaksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s