Eräänä iltapäivänä klo 16 saavuin teatterille. Sain tilaisuuden tutustua näytelmiin sekä erityisesti Hamletiin valaistuksen näkökulmasta. Minut otti vastaan valo- ja ääniosaston esimies Mika Randell, joka jätti minut pian illan oppaani, valaistusmestari Jarin huomaan.

Jo iltapäivällä päänäyttämöllä on täysi työntohina päällä. Illan aluksi pystytetään näyttämön lavastukset, valaistuksia myöten. Näyttämöä rakennetaan vuorotellen muiden osastojen kanssa: kiiltävä, musta lattia kootaan paloista paikoilleen, ledinauhat viritellään kohta kerrallaan palojen väleihin, ja lopuksi poraus- ja kengänjäljet mopataan näkymättömiin.

Hamletin lavastus on valheellisesta yksinkertaisuudestaan huolimatta työläs, ja sen pystyttämiseen kuluu 3–4 tuntia. Purku- ja pystytystyöt täytyykin ottaa huomioon koko teatteritalon aikataulutusta tehdessä: jotta samalla lavalla voisi olla samana päivänä kaksi eri näytelmää, täytyisi myös lavastukset ehtiä purkaa ja pystyttää esitysten välissä.

Suuren näyttämön pyörölava tuo sekä lavastuksen suunnitteluun että sen päivittäiseen pystyttämiseen haastetta. Esimerkiksi Hamletissa punaisen maton reunustaa kulkevaa 90-metristä ledinauhaa ei voi asentaa yhtenäisenä, vaan lyhyemmissä pätkissä. Ledinauha toimii langattomasti, mikä helpottaa sen käyttämistä moniosaisella lavalla.

Yhteensä Hamletissa käytetään 300–400 erilaista lamppua. Liikkuvia heittimiä on 68 ja varta vasten tätä näytelmää varten tilattuja sivuvalotorneja on 12 (ellei peräti 14, menin jo laskussa sekaisin). Kaikkien lamppujen toimivuus testataan ennen jokaista esitystä, ja tarvittaessa valoja säädetään ja korjataan pitkäänkin. Aina korjaaminen ei onnistu. Silloin rikkinäiset lamput tai yhteydet yritetään korvata toisilla, ja hätätilanteessa ollaan vaikka ilman.

Tänään osa sivuvalotornien lampuista on vinossa, joten korjaamme niiden suuntauksia, kunnes ne osoittavat sinne minne pitääkin. Myös yhteyksiä saamme hetken jännittää, mutta lopulta kaikki on onneksi kunnossa. Johdot piilotetaan läpysköjen alle ja teipataan lattiaan, jottei kukaan kompastu niihin pimeässä. Lavalla alkaa olla valmista.

33169849958_9574a9bef2_o
Alla illuusiomaisen leijaileva peililattia sekä 90 metriä ledinauhaa, taustalla sivuvalotornit.

Kiipeämme ylös valotarkkaamoon, joka sijaitsee yleisön takana, parven yläpuolella. Sieltä säädetään kaikki valot, niin lavalla kuin yleisön ylläkin. Myös savu- ja tuulikoneiden ohjaus tapahtuu valotarkkaamosta.

Seuraan jännittyneenä, miten 17 minuuttia ennen näytelmän alkamista näyttelijät vielä lämmittelevät lavalla. 15 vaille joku kävelee kahvikupin kanssa tekemässä viime hetken tarkistuksia.

Kun kaikki on kunnossa, päästetään yleisö sisään kymmentä vaille seitsemän. Salin täyttää mukava kuhina, kun ihmiset hakevat oikeita penkkirivejä, istuutuvat paikoilleen ja valmistautuvat vierustovereidensa kanssa jutellen kohta alkavaan näytökseen.

Kello tulee seitsemän. Koko sali lasketaan täydelliseen pimeyteen. Jopa valotarkkaamon hätäpoistumistiemerkit on peitetty pienillä mustilla pussukoilla, jottei yleisön ylle karkaisi sädettäkään. Näytelmä saa alkaa.

33169700578_dcbe1be028_o
Kännykkäkamerakohtaukset kuvataan joka esityksessä uudelleen.

Esityksen aikana seuraamme valosuunnittelijan tarkkaan tekemää ohjelmaa. Suunnitelmassa ei saa olla aukkoja tai epäselviä kohtia, eikä valotarkkaamossa ole varaa sooloilla. Suurin osa illasta kuluukin merkkejä seuraten ja valmiita valotilanteita päälle naksutellen.

Hamletissa on 250 valotilannetta, mikä on kuulemma melko vähän tämän kaltaiselle suurproduktiolle. Hamletissa onkin paljon pitkiä kohtauksia, joissa ei valaistuksellisesti tapahdu paljoakaan. Tarkkana täytyy kuitenkin olla koko ajan, sillä se, mitä tässä näytelmässä tapahtuu, tapahtuu täsmälleen oikeaan aikaan. Kukaan ei vain lähde lavalta toisten tullessa tilalle, vaan kaikki tapahtuu täsmälleen oikeaan aikaan oikealla tavalla. Iskut tulevat 0,01 sekunnin tarkkuudella, vaikka jossain toisessa näytelmässä sekunninkin tarkkuus voisi riittää.

Isku on jokin tietty sana tai ele, joka tulee aina samaan aikaan ja jonka näyttelijät ja muut työntekijät tietävät ennakoivan seuraavaa tapahtumaa. Iskusta Jari naksauttaa valopöytänsä nappulaa. Jotkut naksaukset räjäyttävät valot täysille, jotkut sammuttavat ne kaikki kerralla tiputtaen meidät tyhjyyteen. Toisista naksauksista ei ensin näytä tapahtuvan mitään, mutta sitten huomaan niiden käynnistäneen hitaan, tunnelmallisen feidauksen.

Suurimmaksi osaksi valmiin valosuunnitelman seuraaminen on rennon näköistä työtä, ja ehdimme jutella niitä näitä näytelmää katsoessamme. Jari kertoo Hamletin valaistuksen työläydestä: ledinauhat aiheuttavat oman päänvaivansa, raskaita ja korkeita valotorneja siirrellään kesken näytelmän yleisön huomaamatta paikasta toiseen, kännykkäkuvaukset tehdään kaikki näytelmän aikana, eikä niitä ole kuvattu etukäteen.

Välillä Jari terästäytyy ja nousee seisomaan ottaakseen paremman asennon. Vaikenen ja seuraan hänen työskentelyään. Jari laittaa tarkkaamoon kuuluvat näyttämön äänet kovemmalle ja keskittyy urakalla: Hamletin isän puheen aikana kirkkaat valot hohtavat välillä himmeämpinä ja välillä kirkkaampina. Jari säätää valoja puheen nuottia mukaillen, jotta puheeseen saadaan inhimillisempi tuntu. Koska tämä tehdään käsin, on valaistus joka esityksessä hieman erilainen.

Yleisön poistuessa väliajalle työntekijät istuvat tiukasti aloillaan, kunnes järjestäjä huikkaa: ”Olkaa hyvä!” Silloin yleisö on lämpiössä, lavan valot sytytetään ja tarpeisto alkaa valmistella toista väliaikaa. Tarkkaamoissa vietetään ansaittua taukoa.

Toinen näytös sujuu samalla kaavalla kuin edellinenkin. Juttelemme työn lomassa mukavia, ja kuulen paljon enemmästäkin kuin vain valaistuksesta. Jari on työskennellyt jo pitkään teatterin valaistuksien parissa, ja oppinut siinä sivussa aika paljon muutakin. Yhä edelleen häikäistyn siitä, miten hienoja tyyppejä olen saanut kohdata teatterilla, ja miten paljon heillä on annettavaa ja kerrottavaa meille tavallisille teatterissa käyville. Näytelmistä, teatterista ja itse Hamletista aukeaa ihan uusia kulmia illan aikana.

Valaistus on erikoinen osa näytelmää. Se on näennäisen huomaamaton, mutta samalla niin merkityksellinen. Mitä näkisimmekään näytelmästä ilman valaistusta? Miten kohtaukset etenisivät, jos valotarkkaamossa ei oltaisi hereillä?

Valaistuksella myös luodaan tunnelmia ja tarinaa: lamppujen ja valojen suuntauksilla luodaan illuusioita, ja tarkkaan harkitut toteutukset tekevät tilaa tulkinnalle.

47045086571_a4c18b1583_o
Aina henkilöitä ei herätä henkiin näyttelijä: myös valaistuksella voidaan lavalle tuoda hahmoja.

Vaikka juttelemme Hamletin aikana paljon, huomaan usein unohtuvani seuraamaan itse näytelmää. Teksti imaisee minut vähän väliä mukaansa, vahva tulkinta kietoo korvani kuuntelemaan. Hamlet juuri tällaisena on upea, unohtumaton. Minusta on myös kiehtovaa huomata, miten Jari näyttää edelleen innostuvan parhaimmista kohtauksista, jaksavan edelleen nauraa vitseille nähtyään näytelmän jo ties kuinka monta kertaa (harjoitukset mukaan lukien). Mainitsen tästä hänelle, ja hän myöntää, ettei mikä tahansa jaksa enää innostaa viidenkymmenen katsomiskerran jälkeen. Silti näyttää siltä, että Hamlet on jättänyt häneen lähtemättömän jälkensä.

Ilta on lopuillaan, ja näytelmä päättyy. Yleisö poistuu katsomosta, ovet sulkeutuvat, työvalot sytytetään. Tänään näyttämöä ei tarvitse purkaa, sillä Hamletia esitetään myös seuraavana päivänä. Purkaminen pidentäisi työpäivää ainakin tunnilla.

Odottelemme näyttämövalojen jäähtymistä hetken, ennen kuin ne voi sammuttaa. Pitkän illan jälkeen lähdemme kotiin raukeina ja tyytyväisinä päivän työhön.

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s