HUOM! Haastattelu suoritettiin 7.2, ja tarkoitus oli saada se julkaistuksi Hamletin ensi-illan paikkeilla. Teksti on siis pieni hyppy ajassa taakepäin, älkää hämääntykö.

Olet varmasti kuullut joskus sanan kuiskaaja tai järjestäjä, ja sinulle on varmasti muodostunut jokin kuva näistä nimikkeistä päähäsi, mutta tiedätkö tosiaan, mitä oikeasti tarkoittaa olla kuiskaaja tai järjestäjä?

Helmikuun alussa tapasin kuiskaaja-näyttämöjärjestäjä Lotta Vartiaisen Turun Kaupunginteatterilla, sillä halusin puhua aiheesta: ”enemmän kuin yksi työtä teatterilla”. Saatte nyt siis kuulla raapaisun siitä, millaista kuiskaajan ja järjestäjän työ voi olla, sillä ne mielletään katsojalle näkymättömänä työnä, eivätkä kaikki välttämättä tule edes ajatelleeksi, että kuka kuuluttaa esityksen alusta ja väliajoista, tai kenen voimin esitykset pysyvät järjestyksessä.

kuva: Lotta Vartiainen

Esittele itsesi lyhyesti, ja mitä teet Turun Kaupunginteatterilla?

–          Olen Lotta Vartiainen, ja olen koulutukseltani kulttuurituottaja. Teatterilla työnimikkeeni on kuiskaaja-näyttämöjärjestäjä, ja olen tehnyt tätä hommaa viime syksystä saakka. Sitä ennen olen ollut talossa töissä aulapalvelussa, eli ovivahtimestarina, sekä lipunmyynnissä ja myyntipalvelussa. Talossa olen ollut syksystä 2015 asti.

Miten siirryit työstä toiseen? Haitko vai pyydettiinkö sua?

–          Kun alun perin aloitin, niin ovivahtimestariksi haettiin, ja sitä kautta sain sen työn. Tein silloin teatterin ohella lipunmyyntiä konserttitalolla, ja kun myöhemmin kävi ilmi, että osaan käyttää lipunmyyntijärjestelmää, mua pyydettiin aluksi avustamaan jouluruuhkiin ja sitä kautta tein sitä enemmän ja enemmän. Lipunmyynnissä tuuraamisen aloitin syksyllä 2016. Tein töitä lipunmyynnissä ja aulapalvelussa samaan aikaan, sulavasti sovussa vuorotellen!

Teet nykyään kuiskaajan ja järjestäjän töitä; mitä se tarkoittaa ja mitä siihen työhön kuuluu?

–          Niitä on helpompi käsitellä erillisinä osioina.

Kun tekee kuiskaajana, niin on mukana harjoituksissa ja esityksissä. Mä istun siellä katsomossa harjoituksissa tekstin kanssa ja autan näyttelijöitä vuorosanojen kanssa. Eli oon näyttelijän apuna, että niiden on helppoa harjoitella, kun on joku lukemassa tekstiä ja auttamassa heitä.

Kuiskaajan työhön kuuluu myös tekstin päivittäminen, eli kun tekstiä muokataan harjoituskaudella, on kuiskaajan tehtävä päivittää teksti ja antaa siitä uusia versioita sen tarvitseville. Työhön saattaa kuulua myös kohtausluetteloiden tekeminen, joka on harjoituskaudella kätevää, kun siitä pystyy katsomaan suoraan, mikä kohtaus on kyseessä ja ketkä ovat paikalla. Jutusta riippuen voi olla myös tekstiharjoituksia, joissa paikalla on kuiskaaja ja näyttelijä(t) ja käydään sitä tekstiä läpi. Kuiskaaja on yleensä mukana myös näytöksissä, mutta se riippuu vähän esityksestä. Perus periaate on, että puhenäytelmissä on harjoituskaudella ja näytöksissä, mutta musikaaleissa vain harjoituskaudella. Päänäyttämöllä on vähän vaihtelevasti, esim. Taru Sormusten Herrasta:ssa ei ollut kuiskaajaa, mutta Hamletissa on. Asia on aika juttukohtaista.

Kuiskaaja saa näytöksissä yleensä keskittyä rauhassa tekstiin, mutta Neiti N:ssä on hauskaa se, että kuiskaaja kerran myy siinä elokuvaliput, ja antaa myös sen puhelimen!

Järjestäjä hoitaa mm. ohjaajan kanssa aikatauluja, eli mitä harjoitellaan milloinkin ja ketkä ovat paikalla. Hoitaa siis esimerkiksi, että harjoituksissa, kun aletaan tekemään jotain kohtausta, oikeat ihmiset ovat paikalla ja kaikki tietävät mitä tekevät. Järjestäjä tavallaan siis pyörittää sitä, että ihmiset ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja ovat perillä siitä, mitä tekevät. Järjestäjä on tiiviissä yhteistyössä ohjaajan, näyttämötekniikan ja näyttämömestarin kanssa. Järjestäjä vastaa myös väliajan pituudesta, esityksen alusta ajallaan yhdessä ovivahtimestareiden kanssa ja tekee esityksen alku- sekä väliaikakuulutukset.

Jutusta riippuen järjestäjällä voi olla myös iskuja, eli saattaa tehdä esim. valon näyttämistä tai tarpeiston ja näyttämötekniikan auttamista. Esimerkiksi Neiti N:ssä järjestäjä petaa sängyn ja ottaa lavalta vastaan sateenvarjon, ottaa hattua ja auttaa pukemaan jne. Järjestäjän työtehtävätkin riippuvat niin paljon jutusta. Järjestäjä on mukana myös muissa, esim. talossa vierailevissa jutuissa, kuten stand-upissa. Järjestäjä on siellä paikalla valvomassa, että kaikki toimii ja sujuu toivotulla tavalla ja on aikataulussa. Tämä on kuitenkin vain pintaraapaisu järjestäjän työstä!

Onko kuiskaajilla käytössä jokin mikki tai korvanappi -systeemi, vai miten se kuiskaaminen käytännössä tapahtuu?

–          Harjoituksissa mulla on mikki, mutta esityksissä ei. Esityksessä, jos joutuu kuiskaamaan, pitää vain huutaa mahdollisimman kovaan ääneen, ja toivoa, että se kuuluu! Kuiskaamista joutuu tekemään esityksissä kyllä tosi harvoin.

Oletko koskaan onnistunut kuiskaamaan siten, ettei yleisö ole edes tajunnut sitä?

–          Mä en oo joutunut vielä ikinä kuiskaamaan! *koputtaa puuta*

Mutta kuiskaajahan ei kuiskaa, vaan se kyllä ihan sanoo mahdollisimman kovaa. Aina ei siis voi olla huomaamatta. Näyttelijät saa niin nopeasti kiinni siitä, että ihan kahdesta sanastakin löytää, joten kuiskaaminen tapahtuu tosi nopeasti. Eli ei yleisö välttämättä tajua.

Kun on kuiskaaja ja järjestäjä, voiko samassa jutussa tehdä molempia, vai aina vain toista kerrallaan?

–           Periaatteessa ei voi tehdä molempia, eli on erikseen kuiskaaja ja järjestäjä. Jokaisessa jutussa on kuitenkin kuiskaaja sekä järjestäjä, paitsi vierailuissa, joissa on vain järjestäjä.

Edelliseen liittyen, teetkö sitten kerralla vain yhtä juttua, vai useampaa samaan aikaan?

–          Kerralla harjoitellaan vain yhtä juttua, esim. nyt Hamletia. Eri juttujen harjoitukset menevät usein päällekkäin, joten kahdessa jutussa mukana oleminen olisi mahdotonta. Mutta kyllä esitykset pyörivät harjoitusten ohella. Eli samaan aikaan kuin nyt harjoitellaan Hamletia, teen Neiti N:ää, ja oon nyt opetellut Näytelmää joka menee pieleen; eli jos siinä tulee järjestäjä kipeäksi, voin toimia varahenkilönä. Kun Hamlet nyt saadaan ensi-iltaan, alan siitä heti hiihtoloman jälkeen tekemään Komisario Palmua.

kuva: Lotta Vartiainen

Mitä voisi kuulua tavalliseen työpäivääsi? Poikkeaako se miten paljon esim. näyttelijöiden työajoista?

–          Me mennään ihan näyttelijöiden työaikojen mukaan. Eli jos nyt ajatellaan harjoituskautta, me tehdään kaksiosaista työpäivää. Eli aamupäivällä meidän treenit on klo. 10-14, ja illalla klo. 18-21.30. Jos on niin, että illalla on esitys, tullaan tavallisesti päivällä harjoituksiin ja illalla esitykseen. Ja esimerkiksi lauantaisin meillä harvoin on harjoituksia, joten silloin tehdään vain esitykset, samoin nyt viikolla 8 on hiihtoloma, jolloin tehdään vain esitykset. Päivän sisältö puolestaan aina vaihtelee, ja jokainen päivä on erilainen.

Oliko teatterissa työskentely koskaan haave, vai tapahtuiko se tavallaan vahingossa?

–          Mä vähän ajauduin. Olen tosiaan opiskellut kulttuurituottajaksi Jyväskylässä, ja kesken opiskeluideni muutin Turkuun. Turussa hain töitä aulapalvelusta, kun ajattelin, että se on pääasiassa iltatöitä, joten sitä voi tehdä opiskelujen ohella. En siis mitenkään ollut suunnitellut, että tulisin tänne töihin, vaikka olenkin aina pitänyt teatterista ja monesti ajatellut, että olisi tosi siistiä olla teatterissa töissä. Mutta en edes tiennyt mitä kaikkea täällä voi tehdä. Tähän nykyiseen työhön teatterilla päädyin viime keväänä, kun paikka oli auki, ja päätin sitten hakea sitä.

Missä todennäköisesti työskentelisit, jos et olisi nähnyt työnhakuilmoitusta tälle teatterille?

–          Opiskellessa ajattelin tekeväni tulevaisuudessa tapahtumatuotantoa, jota teinkin monta vuotta festareilla, eli siis sitä varsinaista tuottajan työtä. Siinä ohella tein sitten tuota aulapalvelua. Päämääränä oli alkuaan se, että saisi ylipäätään tuottajana kulttuurialalta töitä, koska se voi olla tosi hankalaa. Eli jos en tekisi tätä työtä toivoisin työskenteleväni tapahtumatuotannon parissa.

Sanoisitko, että sulla on intohimo teatteriin, vai ajatteletko sitä ”vain työnä”?

–          Ei se ole missään nimessä ”vain työ”. Mä tykkään tästä työstä ihan hirveesti! Tää on tosi mielenkiintoista, mä tapaan paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja mulla on tosi kivoja työkavereita. Tykkään kans siitä, että kaikki päivät on erilaisia, eikä yksikään ole samanlainen. Ja kun pääsee juurikin tekemään töitä kuiskaajana ja järjestäjänä, joissa molemmissa on paljon hyviä puolia ja nimenomaan erilaisia hyviä puolia, se vaihtelu on mulle tosi tärkeetä.

Teatteri ei toisaalta ollut mulle mikään intohimo, enkä, kuten sanoin, ole aktiivisesti pyrkinyt siihen, että pääsisin teatteriin töihin. Mutta olen pienenä harrastanut teatteria ja käynyt katsomassa teatteria tosi paljon. Jännää kyllä, että en missään vaiheessa opiskeluaikoina ajatellut, että menisin teatterille töihin, vaan ajattelin tulevani tekemään festareita tai tapahtumatuotantoa.

Kerrotko tarkemmin mitä teet nyt tai tulevaisuudessa? Mainitsit esim. Hamletin.

–          Joo, Hamletissa mä oon kuiskaajana! Päänäyttämöllä kuiskaaja on yleensä piilossa katsomon sivussa, mutta Hamletissa on sen katsomon päälle laskeutuvan laiturin ja muiden nousevien elementtien takia sellainen poikkeus, että sieltä sivusta ei näe, joten kuiskaaja on keskellä 2 riviä kiinni siinä laiturissa. Hamletin ensi-illan jälkeen alan tekemään Komisario Palmun erehdystä, joka saa ensi-iltansa päänäyttämöllä huhtikuussa. Oon siinä järjestäjänä!

 

Kiitos haastattelusta, Lotta! ♥

artikkelikuva: Maria Peltoniemi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s