Saavuin poikkeuksellisesti seuran kanssa Kaupunginteatterin pienen näyttämön katsomoon seuraamaan 20-luvun Turkuun sijoittunutta murhamysteeriä; tai niin ainakin luulin.

Olin ollut huono ”kotitöideni” suhteen, joten tiesin näytelmästä varsin vähän ennen sen katsomista. Odotin lähinnä murhan selvittämistä lumihangessa 20-luku teemaisissa vaatteissa, mutta onneksi odotukseni eivät käyneet toteen. Näytelmän nimessä, Ihana Neiti N. – eli Vartivuoron arvoitus, sana ”arvoitus” työntää herkästi hakoteille. Kyseessä kun ei ole ensisijaisesti mikään rikosnäytelmä, vaan arvoituksen tarkoitus piileekin rakastuvaisissa, Margit Niininisessä (Mervi Takatalo) ja Allan Törnuddissa (Tobias Zilliacus), ja siinä, miten tuon ajan sivistyneistöön kuuluvat kansalaiset päätyivät tai enemmänkin ajautuivat veriseen tekoon Vartiovuorenmäellä.

Tarinan juoni ei sinänsä ole itsessään kovin monimutkainen, mutta kun sen kerrontaan lisätään ylimääräisiä hahmoja, runoutta ja filosofisten ongelmien pohtimista, vaikeuttaa se varmasti muidenkin kuin minun tarinan seuraamista. Pidin silti siitä, että tarinaa ei tuotu esiin siten, että tappo/murha (miten sen nyt ottaa) olisi pääroolissa, vaan keskiössä olikin juuri rakkaustarina ja se, miten kaikki johtaa tähän tapahtumaan.

45132799544_473ec52da5_k.jpg
Niinisten kotiapulainen Signe (Ulla Koivuranta).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen.

Suurin huomioni on aluksi keskittynyt kokonaan hahmoihin ja heidän välisiin suhteisiinsa. Suosikki asiani koko tekstissä piileekin siinä, miten jokaisen hahmon persoona on tuotu niin hyvin esiin kuin mahdollista. Mieleeni tuleekin heti Ida Granlund, neiti Margit Niinisen naapuri (Minna Hämäläinen), sekä hänen ystävättärensä Janny Saarisalo (Kirsi Tarvainen), jotka ovat tuotu tositarinan keskelle täysin kuvitteellisina hahmoina. Heillä on molemmilla vahvasti esiin tulevat luonteet, ja yksi heidän tehtävistään onkin kuvata nopeaa juorujen leviämistä 20-luvun Turussa. Osittain hahmojen suuret luonteet kävi jopa oudoksi, kun tietyt hahmot, esim. Mika Kujalan näyttelemä poliisipäälikkö sekä monet Jonas Saaren näyttelemät hahmot, oltiin vedetty varmaan ihan kevennysmielessä aika överiksi. En ole varma, oliko kyseessä oikeiden ihmisten tulkintaa ja korostusta huumorimielessä tiettyjen lähteiden pohjalta, vai ihan silkkaa huumoria kaiken surun ja ahdistuneisuuden keskelle, mutta se ei kuitenkaan toiminut minun mieleeni ihan kokoajan. Voi olla, että toiset kaipasivat asioita, joille nauraa, useammin kuin minä, mutta minusta tarinan muut teemat jäivät välillä jopa tuon huumorin varjoon.

44944591395_9da05bc60e_k (1).jpg
Juristi Ture Jansén-Storbacka (Mika Kujala) ja Engrosin naapurissa asuva rautatievirkailija Carl Helin (Jonas Saari).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen.

Hahmoissa ja niiden paljoudessa suhteessa esiintyjien määrään oli myös ongelmansa. Aina ei käynyt ihan selväksi, että vaihtuiko hahmo vai pelkästään hahmon vaatteet. Pienessä määrässä näyttelijöitä on silti toki puolensa, ja äärimmäisen hyvä, että tällaisia näytelmiäkin kirjoitetaan, mutta silloin pitäisi käydä jollain tavalla ehkä selkeämmin selville se hahmon vaihtuminen.

Yksi erityismaininnan arvoinen asia oli ehdottomasti teatterin taika, johon huomasi vajoavansa uudelleen ja uudelleen esitystä seuratessaan. Hahmojen ympäristöstä löytyneet elementit muuttuivat monesti näytelmän aikana mitä oudoimmiksi asioiksi, ja välillä tämän tajuaminen sai yleisönkin hymähtelemään iloisena. Esimerkiksi Ruissalossa sijaitseva n. 15m meren pinnan yläpuolelle kohoavaa Kukkarokiveä kuvaavat punaiset tikkaat, ja toisella puoliajalla samat tikkaat muuttuvatki symbooliksi korkeimmasta oikeudesta. Joskus auto muodostetaan pyödän ääreen, myöhemmin autoa kuvaakin rattina käytetty pöytä, aivan mahtavaa! Tämä ei tietenkään ole ainoa kerta, kun törmään tällaiseen symboliikkaan teatterissa, mutta sitä on tullut viimeaikoina nähtyä niin vähän, että kenen ikinä idea se olikaan, se oli aivan ihana lisä, ja sopi näytelmän tyyliin mielestäni erinomaisesti!

Symboliikka näkyi muillakin tavoilla, esimerkiksi oikeudenkäynnissä, jossa hieman sekavanoloinen asianajaja Hermann Friedmann (Kimmo Rasila) teki ensiesiintymisensä. Kohtauksessa soi vaimeasti itselleni tuntematon ooppera ja taustalle oli heijastettu sademetsä. Sademetsän trooppisuus ja ooppera eivät ole yleisin yhdistelmä , mihin törmää, joten itse yhdistin ne kuvaamaan tätä hahmoa ja hänen luonnettaan. Jotenkin mukavaa, kun ulkoiset lisät tuovat heti jonkun ajatuksen hahmosta!

31986397468_62e08d2439_k.jpg
Asianajaja ja filosofi Hermann Friedmann (Kimmo Rasila).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Lavastuksen (Jani Uljas) puolesta voin mainita vielä sen verran, että pidin tietyistä muodoista, kuten kolmiot ja suorakaiteet, joita toistui läpi näytelmän, sekä niiden kulmikkuutta rikkovista ympyröistä, joita löytyi sieltä sun täältä myös läpi koko esityksen. Väreinä valossa (Jarmo Esko) käytettiin paljon sinistä ja vihreää, lavastuksesta löytyi paljon neutraaleja sävyjä sekä tummaa vihreää, ja yksityiskohdat (Jani Uljas ja Mira Virransuo) oltiin kuvattu kirkkaalla punaisella. Myös puvut (Tuomas Lampinen) noudattivat lähes samoja väriteemoja. On ihanaa huomata, kun kaikki tuntuu isolta kokonaisuudelta, ja hahmot sopivat ulkonäkönsäkin puolesta kohtauksiin.

(alhaalla kuva, jossa näkyy värimaailmat, joista puhuin!)

45857357601_b871164dfe_k.jpg
Maisteri Törnudd (Tobias Zilliacus) ja Margit Niininen (Mervi Takatalo).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

 

Näytelmästä jäi päälimmäisenä mieleen se, että jos tapaus ja hahmot olisivat olleet minulle tuttuja, näkisin esityksen useamman kerran, ja ehtisin pohtia pidempään asioita ja analysoimaan sitä syvemmin, voisin pitää tästä paljon enemmänkin. Kaikki muut tuntuvat hehkuttavan tätä niin paljon, että alan itsekin uskoa jättäväni jotain tärkeää huomiotta. Aikaahan tässä on oppia ja käydä katsomassa vaikka uudelleenkin, mutta jotenkin tämä jäi ensinäkemällä minulle hieman kylmäksi.

 

 

 

 

(kuvat: Otto-Ville Väätäinen)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s