Turun Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä sai marraskuussa kantaesityksensä Juha Siltasen käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä Ihana neiti N. eli Vartiovuoren arvoitus. Se on kaunein rikosdraama, jonka olen koskaan nähnyt. Näytelmä on fiktiivinen, mutta se pohjautuu melko tarkasti Turun Vartiovuorella 1920-luvun lopulla tapahtuneeseen henkirikokseen. Surmatyö sitä seuranneine poliisitutkimuksineen ja oikeudenkäynteineen sai aikoinaan runsaasti kansainvälistäkin huomiota. Rikostoimittaja Tuomas Rimpeläinen on käsitellyt Vartiovuoren henkirikosta varsin perusteellisesti kirjassaan Messukylän veriteko ja muita rikostarinoita Suomesta (2015) ja samoin myös professori Klaus Törnudd vanhempiensa yhteiselämänkerrassa Berättelsen om Allan och Margit (2008).

ihana-neiti-n-53_30918208977_o

Näytelmä on samanaikaisesti sekä rikosdraama että rakkauskertomus. Nuoren, herkän ja itsenäisen opiskelijaneidon, Margit ”Maggi” Niinisen (Mervi Takatalo), ja Åbo Akademin filosofisen, hieman epävakaan ja neuroottisen kirjastonjohtajan, Allan Törnuddin (Tobias Zilliacus), välille syntyy rakkaussuhde, jota varjostaa Margitin aiemmin kokema seksuaalinen väkivalta. Paikallinen, tunnettu liikemies Engros (Kimmo Rasila) on raiskannut (tai yrittänyt raiskata) Margitin tämän työskennellessä aiemmin hänen liikkeessään. Lisäksi Engros on alkanut levittää ilkeämielisiä puheita Margitin kevytkenkäisyydestä ja leimata häntä ns. ”yleiseksi naiseksi”. Tuon ajan yhteiskunnassa naisen leimautuminen siveettömäksi teki turhiksi haaveet kunniallisesta avioliitosta ja saattoi tuhota koko hänen tulevaisuutensa. Juuri näin oli käymässä Margitille.

Kun ahdistelu tulee Allanin tietoon, eikä Engros pyynnöistä huolimatta lakkaa levittämästä perättömiä huhuja Margitista, Allan alkaa harkita Engrosin surmaamista. Hän hankkii käyttöönsä taskupistoolin, jolla rakastavaiset harjoittelevat ampumista Niinisten kesähuvilalla Paraisilla. Engrosin raivaamisesta rakastavaisten onnen tieltä tulee vähitellen Allanille pakkomielle, ja hän suunnittelee haastavansa Engrosin kaksintaisteluun. Ennen pitkää ajatus liikemiehen surmaamisesta valtaa myös Margitin ahdistuneen mielen, ja lopulta molemmat ikään kuin menettävät otteensa todellisuudesta. Myöhään tammikuun 13. päivän iltana 1927 Vartiovuoren pohjoisrinteellä ammutaan kaksi laukausta. Seuraavana aamuna merikoulussa opiskeleva nuori perämies löytää liikemies Engrosin hangesta kuolleena, luodinreikä oikean korvan takana.

ihana-neiti-n-138_44944574485_o

Seuraa pitkä ja perusteellinen rikostutkinta. Epäilykset kohdistuvat heti alkumetreillä rakastavaisiin surmatun taskusta löytyneen kirjeen perusteella. Poliisin on kuitenkin vaikea näyttää epäilyksiään toteen, koska pariskunnalla on alibit henkirikoksen ajankohdalle. Lisäksi poliisi ajautuu tutkinnassa hetkeksi hakoteille surmapaikalta löytyneiden saksalaisten seteleiden vuoksi. Erityistä kuohuntaa ja hämmennystä aiheuttaa se, että epäilyksen kohteina on kunnon kansalaisina tunnetut ja sivistyneistöön kuuluvat henkilöt. Yleisö jakaantuu joko epäiltyjen puolelle tai heitä vastaan, ja poliisi saa osakseen runsaasti kritiikkiä molemmilta tahoilta. Lopulta kuitenkin uudenaikainen rikostekniikka auttaa löytämään pitävät todisteet Margitia ja Allania vastaan ja heidät pidätetään surmatyöstä. Alkaa pitkä ja monivaiheinen oikeusprosessi, jota myös ulkomainen lehdistö seuraa tiiviisti. Onhan kyseessä Suomen ensimmäinen ”Hollywood-tyyppinen” henkirikos. Avustajakseen syytetyt saavat juutalaissyntyisen asianajajan, Hermann Friedmannin (Kimmo Rasila). Friedmann on sisimmältään filosofi, ja hän puolustaa syytettyjä mahtipontisen dramaattisesti. Tapausta puidaan kaikissa oikeusasteissa ja moni tuon ajan julkisuuden henkilö ottaa siihen kantaa. Lopulta myös presidentti Relander puuttuu tapahtumien kulkuun.

Näytelmä saattaa oikeudentajuni koetukselle. Margitin ja Allanin tarina on käsittämätön ja samalla hyvin ymmärrettävä. Huomaan tuntevani voimakasta sympatiaa rakastavaisia kohtaan. Tuohon aikaan naisen on ollut lähes mahdotonta tehdä ilmiantoa seksuaalisesta ahdistelusta leimautumatta itse huonoksi naiseksi. Kun kyseinen liikemies vielä rehvastelee teollaan ja yrittää perättömillä puheillaan tuhota ahdistelemansa naisen tulevaisuuden, on helppo ymmärtää henkirikokseen johtanut tunnekuohu. Mutta onko toisen ihmisen surmaaminen missään olosuhteissa oikeutettua? Onko kyseessä suunnitelmallinen murha vai hetkellisessä mielenhäiriössä tehty tappo? Missä määrin syytettyjen sosiaaliluokka ja koulutustaso ovat vaikuttamassa tuomioon? Entä onko rikoksesta seurannut rangaistus missään suhteessa tehtyyn surmatyöhön? Onko oikein antaa armon käydä oikeudesta? Miten voi jatkaa omaa elämäänsä tällaisen teon jälkeen? Näitä samoja kysymyksiä on varmasti moni Margitin ja Allanin aikalainenkin pohdiskellut.

ihana-neiti-n-227_31986397468_o

Näytelmä on sekä kielelliseltä ilmaisultaan että visuaaliselta ilmeeltään hienosti toteutettu. Kiitos siitä lankeaa niin Juha Siltasen käsikirjoitukselle ja ohjaukselle kuin näytelmän lavastukselle (Jani Uljas), puvustukselle (Tuomas Lampinen), valaistukselle (Jarmo Esko), videosuunnittelulle (Sanna Malkavaara) ja äänisuunnittelulle (Tuomas Rissanen). Jo käsiohjelman tyylikäs kansi (Marita Koivisto) antaa viitteitä visuaalisesti herkästä ja koskettavasta esityksestä. Ihana tähtitaivas näytelmän alussa ja myöhemmin hiljaa leijailevat lumihiutaleet saavat haukkomaan henkeä. Lavasteissa on päädytty pelkistettyihin, mutta toimiviin ratkaisuihin, jotka jättävät tilaa katsojan mielikuvitukselle. Turkulaisena saatan mielikuvissani kulkea roolihenkilöiden matkassa tutuissa paikoissa: Linnankadulla, Kaskenkadulla, Hämeenkadulla, Uudenmaankadulla, Tuomiokirkkosillalla ja Vartiovuoren puistossa. Esityksen värimaailma on aikakauteen ja tunnelmaan sopiva. Puvustuksen ohella näytelmän taustalla soiva kevyt jatsi sekä nerokkaasti toteutettu mykkäelokuvakohtaus korostavat 1920-luvun tunnelmaa. Päähenkilöt puhuvat kauniin runollisesti filosofoiden, mikä tekee esityksestä erityisen nautittavan. Vahvan dramaattisuuden lomassa näytelmässä on runsaasti koomisiakin piirteitä. Sivurooleissa nähtävien Niinisten naapurin (Minna Hämäläinen) ja tämän ystävättären (Kirsi Tarvainen) jutustelu keventää sopivasti tunnelmaa, joskin nopearytmisestä Turun murteesta on ajoittain vaikea saada selvää. Näyttelijät, pääosien esittäjät mukaan lukien, esiintyvät useissa eri rooleissa ja suoriutuvat niistä loistavasti. Erityisesti Mervi Takatalo näytelmän keskushenkilönä tekee upean roolin. Hän onnistuu luomaan Margitista aidosti herkän ja haaveksivan, mutta samalla myös hyvin omapäisen ja ajoittain kujeilevan hahmon.

ihana-neiti-n-237_30918127027_o

Vartiovuoren murheäytelmä osoittaa meille, miten tärkeää ihmiselle on hänen kunniansa ja maineensa, ja miten helposti ne voi tuhota keksimällä ja levittämällä henkilöstä täysin perättömiä juoruja. Kun huhumylly alkaa pyöriä, sitä on lähes mahdotonta pysäyttää. Juha Siltanen kertoo käsiohjelmassa kirjoittaneensa näytelmän jo ennen maailmaa viimeaikoina kuohuttaneen ”Me too”-kampanjan alkua, vaikka yhtymäkohia siihen teoksesta löytyykin. Seksuaalinen ahdistelu ja siitä vaikeneminen ei siis ole mikään uusi asia, eikä yksilön maineen pilaaminen ja loanheitto pelkästään sosiaalisen median synnyttämä ilmiö. Se loukkaa kuitenkin aina ahdistelun tai perättömien puheiden kohteeksi joutunutta ja saattaa tuhota hänen elämänsä. On hyvä muistaa, että ihmisen mieli on hauras ja haavoittuvainen ja sen särkyminen voi joskus johtaa arvaamattomiin ja peruuttamattomiin tekoihin.

Teksti: Tiiti

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen / Turun Kaupunginteatteri

Otsikkokuva: Marita Koivisto / Turun Kaupunginteatteri

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s