Vuonna 2006 kävin katsomassa Pentti Kotkaniemen ohjaaman teatteriesityksen. Sen nähtyäni en 12 vuoteen astunut jalallani teatteriin, en siis ennen kotikriitikoksi ryhtymistäni. Ei sillä, että asioilla olisi yhteyttä keskenään, kunhan sanoin.

No, silloin näin puhdasta kesäteatterikomediaa, mutta nyt ollaan synkkyyden äärellä, vaikkakin ilon kautta. Aiheena on absurdi kertomus äitinsä masennuksen varjossa elävästä pojasta, joka päättää laatia listan hyvistä syistä elää. Esityksen teemat eivät ole sen pienempiä kuin ihmiselon ilo ja kurjuus tai elämän tarkoitus.

Mutta mitäs tämä on olevinaan? Näytelmässä ei ole lavasteita, valojen kanssa kikkailua, ei erikoista äänimaisemaa, pelkkä ukko ja katsojia siinä ympärillä. Onko tämä teatteria? Onko tämä edes laillista? Käsiohjelmakin on vain pikku läpyskä, jossa jostain käsittämättömästä syystä on kuva vinyylilevystä. Ja Martti Suosalo esiintyy kuin ei esiintyisikään: hän on pikemminkin stand up -koomikko, joka kertoo surullisia juttuja ihmeen hauskasti. Mutta kun hän puhuu, niin jokainen takuulla kuuntelee. Koska Suosaloa haluaa kuunnella: hän puhuu suoraan meille, ottaa meidät huomioon, kutsuu meidät mukaan tarinaansa.

Teatterissa useimmiten esitetään katsojan edessä tarina, jonka kokee näkö- ja kuuloaistilla (ja esityksestä ja istumapaikasta riippuen mahdollisesti muillakin aisteilla). Parasta elämässä ei sen sijaan näytä meille varsinaista tarinaansa, vaan näytelmä on sympaattinen mies, joka kertoo tarinan – Suosalo ja Kotkaniemi tarjoilevat siis näytelmän näytelmän sisällä. Suosalo on taikuri tai mentalisti, joka läsnäolollaan ja välittömyydellään puhaltaa tarinan hengen ihmisen mieleen.

Tämä on teatterin illuusiota toiseen potenssiin vietynä.

Suosalo on yleisöä lähellä paitsi henkisesti, myös fyysisesti: viitisenkymmentä katsojapaikkaa on tuotu näyttämölle, joten taikurimme on ihminen ihmisten keskellä. Tosin Duncan Macmillanin ja Jonny Donahoen alkuperäistekstissään ilmaisema tavoite mahdollisimman demokraattisesta istumajärjestelystä jää kauas, sillä katsojakokemuksissa on suuri hajonta: jotkut istuvat melkein kiinni kertojassa, jotkut kaukana kiinteän katsomon 11. rivin korkeuksissa. Macmillanin ja Donahoen utopia kärsii tappion standarditeatterin realiteeteille.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

38993985424_2d4a5b8ca4_oParasta elämässä on ennen kaikkea Macmillanin ja Donahoen teksti, jonka Kotkaniemi ja Suosalo (kuvassa) ovat virittäneet kaupunginteatterin lavalle. Yksinkertaisen tehokasta.

Sydäntäin on teot nää

Paitsi tarinankerronnan ikivanhan ja arvostetun taidon, Suosalo hallitsee häkellyttävän hyvin roolituksen kutsuessaan muutamia katsojia näyttelemään hetkiä roolihahmonsa elämästä: kuhunkin tehtävään taikuri poimii sopivan oloisen avustajan. Marraskuun 15. päivänä erityisesti rouva Poikolaisen rooliin valikoitui suoranainen luonnenäyttelijä. Ja näin me uskomme, mitä Suosalo ja Kotkaniemi haluavat meidän uskovan: pikarekrytoidut amatöörinäyttelijät muuttuvat mielissämme päähenkilön isäksi, tyttöystäväksi, luennoitsijaksi ja niin edelleen. Tarina päässämme täyteläistyy.

Esityksen nopeus ja tunnelma aaltoilevat tehokkaalla rytmillä. Pojan kasvaessa ja elämäntilanteen muuttuessa myös listalle päätyvät asiat muuttuvat, mutta säilyttävät loppuun asti näkemyksen, että onni löytyy arjesta ja siitä, millä tavalla ihminen jokapäiväisen osansa ottaa vastaan. Listan merkityskin muuttuu: sen laatimisesta muotoutuu kamppailu, joka yksinkertaisuudessaan, näennäisessä älyttömyydessään ja elämän merkitystä pohtivissa teemoissaan on läheistä sukua Santiagon ja luonnon kaksintaistelulle Hemingwayn Vanhus ja meri -klassikossa.

Se vähä mitä tässä esityksessä ulkoisesti tarkastellen on, ottaa puuttuvilta elementeiltä vapautuvan tilan (katsojan päässä, siellä missä teatteri ”tapahtuu”) ja ylikin: Suosalon välitön läsnäolo ja vuorovaikutus yleisön kanssa luovat mahtavan intensiivisen tunnelman. Ja kun lopulta vinyylilevyn merkitys aukeaa, se on lähestulkoon Citizen Kanen Rosebud-lopun veroinen sydämensykähdytys.

Elämä on hieno juttu.

Daniel

 

Otsikkokuva: Elviss Railijs Bitāns, Pexels.com.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s