Molli ja Kumma -esityksessä on vaikka mitä: kehyskertomuksen tynkää, viitteitä Molli-universumiin ja ulkomaailmaan (Mollin kirjastossa on teos ”Taru Mollien Herrasta”) sekä niukahkon tarpeiston hykerryttävää hyödyntämistä (tosin yleisö protestoi äänekkäästi banaanin käyttöä kynänä). Teos, kuten sen edeltäjä Molli (2015), perustuu Katri Kirkkopellon samannimiseen lastenkirjaan. Kummankin teatteriversion on laatinut lähestulkoon sama Lastenteatteri Kurnuttavan sammakon poppoo, joten hahmot ja miljöö ovat hallussa.

Aluksi Molli (Thomas Dellinger) ja Pikku Sisu (Antton Kainulainen) löytävät puutarhasta valtavan jalanjäljen. Pelko valtaa mielen. Mitä jos tuo ”Kumma” vaikka tulee takaisin ja hotkaisee ystävykset kitaansa?

Kaltaiseni tekointellektuelli tunnistaa oitis viittauksen Robinson Crusoe -romaaniin. Eleltyään vuosikaudet yksin autiolla saarella kaikkien rasistien sankari löytää rantahiekasta yhden vaivaisen jalanjäljen ja tajuaa, ettei ”hänen” saarensa olekaan aivan autio: lähisaarten alkuasukkaat käyvät paikalla harvakseltaan harrastamassa kannibalismia. Pari romaanisivua myöhemmin Robinson sitten ratkaiseekin ongelman suunnittelemalla ”villien” massamurhaamista. Molli ja Sisu päätyvät hieman toisenlaiseen lähestymistapaan, ja lastennäytelmässä se on kai perusteltua.

Alussa pelko kumminkin hiipii puseroon. Ei kai tässä aivopestä pieniä ihmisotuksia omaksumaan punavihreän suvaitsevaistomatriarkaatin viestiä siitä, että tuntemattoman muukalaisen tarkoitusperien pienikin kyseenalaistaminen on seitsemännen asteen rasismia? Herranen aika, Kumma tassutteli Mollin puutarhassa, joka on kotirauhan suojaama alue! Jonkin sortin kotouttamista tässä nyt ainakin kaivataan!

Alun voikin nähdä maahanmuuttokeskustelun kommentointina. Mutta sitten kiepsahdetaan yhteiselämän yleisiin ongelmiin. Yksi pikaistuksissa lauottu kommentti, ja Mollin ja Sisun ystävyys on rikki – iäksikö? Sitä murehtiessaan Molli tutkiskelee ja kommentoi sankaruuden määritelmää – mutta huomaamme, että ”sävyisyys on sankaruutta arvokkaampi” (Sananl. 16:32).

Molli&Kumma2Sisu (Kainulainen, vas.) ja Molli (Dellinger) kokevat melkoisen tunneskaalan pelosta ja ulkopuolelle jäämisestä katumuksen ja mökötyksen kautta ilahtumiseen ja kirkkaaseen tyyneyteen. Se on paljon pienille otuspäille.

 

Kumma toisesta maailmasta

Arttu Aarnion valaistus kuljettaa tarinaa ihanasti kuvaten tunteiden, tilanteiden ja miljöön vaihdoksia. Dellingerin ja Kainulaisen vitsit ja kokovartalokomiikka purevat esitystä seuraaviin päiväkotilapsiin, ja lasten reaktiot käyvät kriitikolle viihteestä. Esimerkiksi Molli saa monologeissaan esitettyihin kysymyksiinsä välittömästi vastauksen lasten suusta. Kutkuttaisi saada tuo yleisö katsomaan Hamletia:
–Ollako vai eikö?
–Joo olla!
–Varo noi ilkeät tyypit on verhon takana!

Mystinen, valtava ja uppo-outo Kumma tuodaan lavalle lähestulkoon yksinkertaisen nerokkaasti. Ääni, valot, Pia Kaleniuksen nuket ja Sopukan tilalliset ulottuvuudet lyövät saumattomasti kättä ja tuloksena on pakahduttavan upea kohtaus. Ratkaisu paitsi lumoaa, myös säilyttää tarinan olennaisen elementin: Kumma olemassaolon luonteineen jää arvoitukseksi. Se on mikä on. Esityksen temaattisessa ytimessä ovatkin ystävyyden tyvenet ja karikot, jotka ovat tuttuja kohdeyleisölle. Luoja, ne ovat tuttuja meille kaikille.

Riku Suvitien lavastus ja Kaarina Kopolan puvustus eivät tavoita Kirkkopellon originaaliteoksen henkäyksenkaunista atmosfääriä. Esityksen budjetilla lienee osuutta asiaan. Ja niin, sopii kysyä, mistä moinen sukupolvien välinen epätasa-arvo johtuu. Samalla kun aikuisille näytellään isolla rahalla tehtyjä satuja tuotantotolkulla, kauden ainut lasten tarina on teatterin pienimpään loukkoon sysättyä tuontitavaraa. Kaukaa viisas teatteri pitäisi huolta, että mahdollisimman monella tulevalla kaupunginvaltuutetulla ja kansanedustajalla olisi nappia painaessaan lämpimiä muistoja esittävien taiteiden maailmasta.

Daniel

KirkkopeltoMököttäminen on oma taiteenlajinsa. Katri Kirkkopellon kuvitusta Molli ja Kumma -kirjasta.

 

Kirkkopellon kirjasta ottamani kuvan lisäksi artikkelissa on käytetty Harri Aholan ottamia esityskuvia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s