**In English below

Urbaanimusikaali Varissuo on yhteiskuntaa heijasteleva kasvutarina yhden asuinalueen eri monikulttuurisista sukupolvista, jotka kipuilevat jokapäiväisessä elämässä yrittäen löytää tasapainoa haaveiden ja tavallisen arjen välille. Musikaalin vahvuutena on ennakkoluuloton katutaiteen käyttö sekä vahvat, melkein sarkastiset kärjistykset nykyelämästä.

Kun kävin ensimmäisen kerran katsomassa tämän musikaalin, se ärsytti ongelmien alleviivaamisella ja juonen hyppimisellä. Varissuo-musikaali pureutuukin ironian ja kärjistämisen avulla kipeisiin ihmissuhteisiin, joissa hahmot sekä katsojat eksyvät ja repeilevät. Hahmot etsivät yhteyksiä toisiinsa ja yhteiskuntaan, mutta aina kaikki ei mene sitä kuuluisaa suoraa tietä. En saanut kunnolla otetta neljään päähahmoon vaikka kukin sai lähes tarpeeksi aikaa kehittyä ja tuntui, että tarina vain hyppi haasteesta seuraavaan. Erityisesti nuori Ben (Toivo Kouki) loisti lavalla (Ben loisti myös toisella kerralla, tällä kertaa roolissa Eemeli Heiniö). Lavastuksen kulmikkuus ja valojen terävä käyttö osui tasapainoa hakevaan silmään ja repi jopa katsojaa. Suoraan sanottuna melkein kiukutti. Tykkään musikaaleista yli kaiken ja odotukset oli kovat. Ensimmäinen rap-musikaalini, Suomen Hamilton!

43729571754_d8c8d6e2e8_k
Vakuuttava Toivo Kouki (Ben).

Kuukauden päästä todistin Varissuo-musikaalin kasvutarinaa. Ja tällä kertaa vaikutuin. Mikaelin (Severi Saarinen), Ilonan (Pauliina Saarinen) ja Benin tarina kosketti sekä ennakointien avulla rakentuvat Reijon (Mika Kujalan) ja Saritan (Riitta Salminen) tarinat toivat hyvää vastapainoa nuorisolle. Severin ja Pauliina yhteys lavalla häikäisi. Melkein lainasin naapurilta nenäliinan useampaakin kertaa.  Varissuo-musikaali näytti samalla mitä voi tapahtua, kun unohtaa puhua ja vain olettaa. Hienoimpia hetkiä itselle oli, kun pystyin katsojana häivyttämään itseni ja vain nauttia tarinan kulusta, mikä ei onnistunut ensimmäisellä kerralla. Nadian (Lisa Nikula) ja Akun (Matti Leino) tarinat muistuttivat omasta yläasteesta: kuin olisi jutellut jälleen luokkakaverien kanssa ja kuullut “Mä vannon” -huudahdukset koulun käytävällä höystettynä muutamalla kirosanalla. Kolme vuotta lukiota Vakkella käyneenä en silti allekirjoita sitä korostettua kuvaa, jota Vakkesta tai pikemminkin yhteiskunnastamme rakennettiin. Toki, se näyttää ulospäin kolkolta harmaudelta, mutta sen sisällä sykkii räiskyvä, värikäs sydän. Vakkella on oma identiteettinsä kuten kaimallansa ja näemme vain murto-osan. Molemmat ovat omien tarinoidensa lootuksia.

43538025295_0c1020b41e_k
Energiset (vasemmalta oikealle) Leo Ikhilor (Yusuf), Lisa Nikula (Nadia), Saku Mäkelä (Jimmy) ja Matti Leino (Aku).

Toisella katsomiskerran aikana koin ison ahaa-elämyksen ja se kirjaimellisesti vapautti. Varissuo-musikaali haluaa nauraa ja herättää kärjistämisen kautta. Erityismaininta tarpeiston valmistajile ja tarpeistonhoitajille* (Katja Santala, Pauliina Uotila), jotka olivat tuoneet lavalle kirjavan joukon tarinoita tukevia esineitä. Baarikohtauksen kännykkää räpläävät nuoret oli kuin mistä tahansa pubista ja piikitteli kuinka puhelinkeskeisiä nykyään olemme (tutkimuksen mukaan kosketamme puhelinta jopa 5500 kertaa päivässä), mutta silti puhuminen ei ole parantunut vaan vieraantunet. Taustalla seinällä edelleen pelikone ja karaoke. Karaoken ohella nauroin eniten Adidaksen nappiverkkareita ja Tinderiä. Osui liian lähelle.

Nyt pidin episodirakenteesta, jossa kaikki linkittyi kaikkeen. Karuimmatkin kohtalot nivoutuivat toisiinsa ja samalla näyttivät mitä kaikkea voi poreilla yhteiskuntamme pinnan alla. Vain murto-osa saa näkyvyyttä mediassa ja monet tilanteet tunnistin eri nimillä lehdistön otsikoista. Toisaalta, kuten mainitsin, meno oli kuin suoraan 2000-luvun alusta: nuoriso sekä aikuiset oireilivat pahaa oloaan ja rikkoutuneita unelmia. Nyt hahmojen ja lavasteiden korostettu kulmikkuus täydensivät toisiansa. Erityisesti Rafan (Chike Ohanwe) ja Benin hahmot toivat hyvän vastakohdan neliömäiselle lavastukselle. Toisaalta jykevyys rakensi ahdistuneisuutta lavalle, johon reagoin ensimmäisellä kerralla voimakkaasti. Mielenkiintoisena yksityiskohtana graffitit, jotka loivat väläyksiä Turun katukuvassa näkyvästä taiteesta ja Jukka Hakkasen töistä (myöhemmin luin käsiohjelmasta, että Jukka Hakkanen on ollut mukana graffitien teossa, ilmankos tyyli näytti paikka paikoin tutulta).  Lavastusta korosti käytetyt valoelementit, jotka muuntuivat hahmojen tilanteiden mukaan. Mika Hiltusen suunnittelemat videot toivat kiinnostavaa musiikkivideomaisuutta, mikä auttoi esitystä linkittymään yhä voimakkaammin nykyiseen digi-intoiluun.

43538035125_febf2a9269_k
Yksi monista sähäköistä ryhmäkohtauksista, jonka taustalla graffititaidetta.

Kahden kerran jälkeen päässäni soi yhä vahvemmin Hamilton-musikaalin “My shot”, välimusiikkina Eminemin Lose yourself ja sopivana täydennyksenä Alicia Keysin This girl’s on fire. Ne kumpusivat musikaalin eri melodioista, jotka nostivat hyvin esiin hetkeen tarttumisen ja jännitteet. Haluan nostaa hattua koko tuotantotiimille hienosta musikaalista. Se herättää huomiota ongelmiin, nauraa nykyelämälle ja repii eheytymään. Samalla silti mietin, että onko mikään sittenkään muuttunut?

P.S. Jos olet herkkäkorvainen, niin suosittelen ottamaan korvatulpat mukaan.

*Tarpeiston valmistaja ja tarpeistonhoitaja = He suunnittelee ja vastaa lavalla olevista pienistä asioista, kuten puhelimista, kirjoista ja juomatuopeista.

Kuvat:
Artikkeli kuva: Otto-Ville Väätäinen. Graafinen suunnittelu & kuvanmuokkaus: Marita Koivisto.
Muut kuvat: Otto-Ville Väätäinen, Turun kaupunginteatterin kuvapankista

Lähteet:
Uutinen älypuhelimen käytöstä osana arkea: “Digitaalista heroiinia: näin meitä koukutetaan älypuhelimilla ja sovelluksilla“, MikroBitti -julkaisu, 27.6.2018, https://bit.ly/2Es0GM7

 

**

 

The Urban musical Varissuo is a socially reflective growth story of the different, multicultural generations in one suburb called Varissuo in Turku. The generations are struggling in everyday life trying to find a balance between dreams and ordinary everyday life. The beauty and strength of the musical lies within the use of open-minded street art and strong, almost sarcastic projections of modern life.

When I saw the musical for the first time, it annoyed me greatly by highlighting the problems, lashing out and jumping around a lot. The Varissuo musical explores different themes e.g. painful human relationships through irony and exaggeration where characters and viewers get lost and teared apart. At the same time the characters are looking for connections to each other and society, but not everyone gets to walk along the famous narrow and straightforward path. For some reason, I did not get a good hold of the four main characters even though each one had enough time on stage to develop. It felt more like the story just jumped from one point to the next. However, the young Ben (Toivo Kouki) shone on the stage (Ben also shined on the second time, this time played by Eemeli Heiniö). The sharpness of the staging and the sharp use of lights hit the eye very strongly and sometimes helped to create the stronger tearing apart effect even on me. Quite frankly, I was almost pissed off. I like musicals over everything and expectations were high. The first rap musical for me, the Hamilton of Finland!

43729571754_d8c8d6e2e8_k
Almost mesmerizing Toivo Kouki (Ben).

A month later, I witnessed the growth story of the musical. And this time I was impressed. The story of Michael (Severi Saarinen), Ilona (Pauliina Saarinen) and Ben touched as well as the foresighted stories of Reijo (Mika Kujala) and Sari (Riitta Salminen) stories brought a good counterweight to the youth. The connection between Sever and Pauliina on the stage dazzled. I almost borrowed a handkerchief from my neighbour several times. The Varissuo musical showed us what might happen when we forget to talk and just assume. The most beautiful moments for me were when I was able to fade away and just enjoy the show, which I failed to do at the first time. Nadia’s (Lisa Nikula) and Akun (Matti Leino) stories resembled my own compulsory school: like I was walking along the school corridors again and hearing ”I swear” jokes spiced up with few swear words. However, based on the three years spent in Vakke as an upper secondary school student, I do not sign the highlighted image that was built on Vakke or rather from our society. Sure, it looks it on surface. A bit grey, but within its heart burns a bright, colourful soul. Both have their own strong identities and we only see a fraction of it. Both are the lotuses of their own stories.

43538025295_0c1020b41e_k
Energetic (from left to right) Leo Ikhilor (Yusuf), Lisa Nikula (Nadia), Saku Mäkelä (Jimmy) and Matti Leino (Aku).

During the second show I experienced a big Heureka moment and it literally freed me. The Varissuo musical wants to laugh and shake through the exaggeration. Special mention to the prop designers* (Katja Santala, Pauliina Uotila) who had brought a variety of story building props on stage. The pub scene with mobile phones was like any pub from real life. It showed us in a wicked way how phone-centric we are today (according to a study we sped touching our phones up to 5500 times a day), but the communication has not improved but rather still lacks. Meanwhile, in the background there is a game machine and karaoke. In addition to the karaoke, I laughed most the Adidas pants and Tinder. It got a tad bit too personal.

In the second round, I liked the episodic structure where everything was linked to everything. Even the roughest fates were joined to each other, and at the same time it reflected the society where we live in. Only a fraction of it gets visibility in the media and many of situations I identified from different news headlines. On the other hand, as I mentioned, the action and situations on stage was straight right from the beginning of the 21st century: young people and adults struggling with broken dreams. Now the highlighted angularity of the characters and scenes complemented each other. Especially the figures of Rafa (Chike Ohanwe) and Ben brought a good contrast to the square-like staging. On the other hand, the massive elements built on the feeling of anxiety on stage, which I reacted strongly to at the first time. Furthermore, the graffiti gave us glimpses of the street views in urban Turku and reminded me of the works of Jukka Hakkanen (later I read from the program that Jukka Hakkanen had been involved with the graffiti, hence why the style seemed to be somewhat familiar). Staging was emphasized further by the used light elements, which changed accordingly. The magnificent videos, designed by Mika Hiltunen, brought interesting music video elements that helped the musical be more connected to the current digital enthusiasm.

43538035125_febf2a9269_k
One of the hectic, yet very descriptive scenes of the musical.

Two times after my visits to the musical, a song from Hamilton the musical ”My shot” was playing on repeat in my mind. With an interlude from Eminem’s Lose yourself and as an appropriate finale Alicia Keys This girl is on fire. These songs hopped into my head from the different melodies used in the musical that highlighted the momentum and tensions. I want take off an imaginary hat from my head for the for the whole production team. The musical raises attention to the problems, laughs in modern life and rips apart again. At the same time, I still wonder if anything has really changed?

The musical has subtitles in English, so go, enjoy and let me know how you liked it.

P.S. If you have sensitive sense of hearing, then I recommend taking light earplugs with you.

Vakke is Varissuo’s (the suburb) local nickname
*Prop designer = Designs and is responsible for all the small props on stage

Photos:
Article heading photo: Otto-Ville Väätäinen, graphical design & photo editing: Marita Koivisto.
Other photos: Otto-Ville Väätäinen, from the Turku City Theater photo bank

Sources:
The study on the use of phone in part of every day life: “Digitaalista heroiinia: näin meitä koukutetaan älypuhelimilla ja sovelluksilla“, MikroBitti online magazine, 27.6.2018, https://bit.ly/2Es0GM7

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s