Kun meidät valittiin viime vuoden syyskuussa (7.9. klo 12.25) mukaan Turun Kaupunginteatterin ensimmäiseen kotikriitikkojengiin, repesi ilo irti. Pilvi juhli Kööpenhaminassa, Unna puolestaan Naantalissa. Tunnelmat olivat sanoinkuvaamattomat – voiko tämä olla tottakaan? Lisää kotikriitikkouramme alusta voit lukea ensimmäisestä postauksestamme Primadonnat kertovat: Miltä tuntui tulla valituksi kotikriitikoiksi.

Mitä siitä sitten seurasi? Jännittyneinä tapasimme muut Kotikriitikot sekä ihanat tuutorimme Iidan ja Emmin Turun Kaupunginteatterilla 20.9. Meidät esiteltiin teatteritalolle, saimme syväluotaavan katsauksen kritiikin kirjoittamiseen, materiaalia tulevasta ja blogikirjoitusvuorot. Kaikki oli uutta ja jännää – ”kilpailimme” kukin vuorollamme siitä, kuka saisi haastatella ketäkin teatterintekijää.

Kotikriitikot.com -blogi alkoi täyttyä kohtaamisisista, taruakin ihmeellisimmistä esityksistä ja tunnelmista teatterissa. Mukaan mahtui huikeita elämyksiä. Mutta aina kaikki ei mennyt niin kuin järjestäjän päiväuni.

Processed with VSCO with hb1 preset

#1 Haastattelussa maskeeraajat, näyttelijät ja melkein myös yksi ohjaaja

Primadonnilla oli suuri etuoikeus päästä tutustumaan kampaajien ja maskeerajien/naamioitsijoiden työtilaan sekä ammattitaitoon. Turun Kaupunginteatterissa häärii joukko taitavia naisia, joiden pikkutarkasta taiteellisesta näkemyksestä saamme nauttia jokaisessa näytöksessä. Taiteilijoista maskien ja kampausten takana voit käydä lukemassa Primadonnien aikaisemmasta postauksesta. Mutta neuvoksi tuleville kotikriitikoille – muistakaa aina tsekata faktat ja oikoluetuttaa teksti useampaan kertaan. Deadline on kuitenkin aina deadline.

Pääsimme myös yhdessä kotikriitikkotapaamisessamme treffaamaan upeita näyttelijöitä, Kirsi Tarvaista ja Riitta Salmista. Ette voi uskoa miten meitä jännitti näiden naisten kohtaaminen! Ja sitten kaikeksi yllätykseksi, he olivat supermukavia, maanläheisiä ja ihan tavallisia ihmisiä. Käy kurkistamassa millaista oli tuossa kyseisessä kotikriitikko-illassa aikaisemmasta postauksestamme Kurkistus kotikriitikko-iltaan: Juttutuokio Kirsi Tarvaisen ja Riitta Salmisen kanssa.

Ja sitten se yksi melkein ohjaaja… Kotikriitikkouramme kenties kuumottavin hetki oli tietenkin ensimmäisen haastattelun sopiminen. Se sovittiin, sitä jännitettiin ja siihen valmistauduttiin antaumuksella ja olimme paikalla ajoissa tykimmällä laitteistolla varustautuneena. Pidättäydyimme kuitenkin jostain syystä hehkuttamasta tätä varmaa menestystarinaa somessa kun oli niin jännää jo muutenkin ja hyvä niin! Muutamien väärinymmärrysten kautta emme nimittäin loppujen lopuksi onnistuneet saamaan koko helkutin haastattelua aikaiseksi lainkaan. Kyllä ärsytti, itketti ja otti päähän! Mutta siitäkin selvittiin.

#2 Taru Sormusten Herrasta -harjoitusten seuraaminen

Kauden ehdoton huippumomentti meille molemmille oli kun pääsimme seuraamaan Taru Sormusten Herrasta -näytelmän valmistavia harjoituksia. Anoimme töistä vapaata ja säntäsimme pää kolmantena jalkana Turkuun Kaupunginteatterin henkilökunnan ovelle, josta yleisötyönkoordinaattorimme Iida johdatti meidät päänäyttämön kautta katsomoon. Matkan varrella kulisseissa saatiin myös sanoa käsipäivää taiteelliselle johtajalle Mikko Koukille ja vaihdoimme hänen kanssaan pari sanaa.

Siellä me sitten istuimme jännittyineinä, ilosta kihisten ja vaikutuksesta täristen katsomassa miten massiivinen spektaakkeli taipui näyttämölle. Harjaantumattomalle silmälle jo valmistava harjoitus oli elämys. Toki eroavaisuuksia oli näytökseen, sillä katsomossa harjoituksia seurasi työryhmä ja ohjaaja. Keskeytyksiä ei tullut kuin väliaikojen kohdalla.

Kaikki ei mennyt kuin Keski-Maassa, sillä harjoitusten tuoksinnassa muun muassa entti Puuparran käsi tempautui irti Merrin otteeseen. Puuparran vaijeristossa oli myös hieman haasteita, sillä Teemu Aromaa ei meinannut päästä irti Puuparran otteesta ja lavalta kuului ansaittu ei-käsikirjoitettu ärripurri.

#3 Valmistautuminen täydelliseen teatteri-iltaan

Mikä vetää meitä ihmisiä teatteriin? Onko se tunne siitä, että tulet kokemaan teatterissa jotain elämää suurempaa, jotain arkipäiväistä, hauskaa, herkkää tai surullista? Onko se ihmiset, näyttelijät, seura, tarjoilut? Tarinat, komedia, draama vai jokapäiväinen elämä?

Meillä mahassa parveili perhospilvi aina kun otimme suunnaksi Turun Kaupunginteatterin. Kuukausien aikana teatteritalo ja siellä työskentelevä joukko teatterintekijöitä tuli pikkuhiljaa tutummaksi, mutta se ei missään vaiheessa himmentänyt teatteri-illan loistoa. Teatteriin meneminen on universaalia, siinä on paljon perinteitä, mutta se on myös mukautuvainen ajan henkeen.

Meidän teatteri-illat alkoivat jo aamusta, kun sai päättää mitä laittaa illalla päälle. Päivä meni mukavasti odotellessa ja työpäivän jälkeen kiisimme Turkuun ja usein meikkasimme työpaikalla, autossa tai viimeistään teatterin naistenhuoneessa.

Takit narikkaan ja sitten ala- tai yläkertaan skumpalle. Kuohuvaa kilistäessämme emme voineet kuin ihmetellä miten mahdottoman etuoikeutettuja olemmekaan, kun olimme päässeet osaksi tätä suurta teatteriyhteisöä. Käy lukemassa tunnelmia täydellisestä teatteri-illasta postauksestamme Mistä on täydellinen teatteri-ilta tehty.

Kauden jälkeen huomaamme katsovamme teatteria
uudella tavalla.

Jännittävää kotikriitikkona olemisessa on ollut myös se, että huomaa katsovansa  teatteria nyt erilaisin silmin kuin aiemmin. Meillä oli jokaisessa näytöksessä mukana muistivihot, joihin kirjoitimme huomioita näytöksestä. Iidan järjestämän minikritiikkityöpajan jälkeen teatteri taiteenmuotona avautui ihan uudella tavalla tavalliselle donnallekin. Suosittelemmekin jokaiselle opettelemaan kriittistä teatterin seuraamista, kritiikki ei tässä ole negatiivissävytteinen vaan haastaa aivonystyrät pohtimaan esityksen nyansseja, syy-seuraussuhteita, historiajuonteita ja sen kerrostumia syvemmin. Tämä on haastavaa, mutta hauskaa ja äärimmäisen palkitsevaa. Kritiikki siis vie teatterinkatsomisen nextille levelille.

Teatteri on avoin kaikille. Älä epäröi siis tarttua kauniin teatteritalon ovenkahvaan ja astua sisään satuun.

Primadonnauduimme sen verran rankasti, että tiesimme tästä kasvavan jotain suurta.

Processed with VSCO with hb1 preset

Mitä tästä eteenpäin?

Meille järjettömille teatterifaneille vuosi kotikriitikkona oli upea ja avartava kokemus kaikin puolin. Pääsimme tutustumaan samanhenkisiin ihmisiin ja kurkistamaan meille niin rakkaan teatteritalon kulisseihin.

Jo aikaisessa vaiheessa primadonnauduimme sen verran rankasti, että tiesimme tästä kasvavan jotain suurta. Primadonnien taru ei siis pääty tähän, vaan jatkossa aiomme pöhistä samaan malliin somessa ja muissa kanavissa. Nettisivumme ovat avautumassa – so stay tuned! Meiltä somejumalattarilta (kiitos Iida lempinimestä) on jatkossakin luvassa tuplasti priimaa. Käsittelemme teatterielämää ja muita kulttuurinautintoja samalla innolla ja intensiteetillä kuin tähänkin asti.

Kiitos siis myös sinulle, lukijamme, että olet ollut matkassa mukana. Täytyy myöntää, että on kovin herkistävää kirjoittaa viimeistä blogipostausta Kotikriitkot.com -blogiin. Tämä on ollut suuri asia meidän molempien elämässä.

Tämän unelman toteutuminen on ollut hyvä esimerkki siitä, kun jostain puhuu tarpeeksi ääneen, se alkaa toteuttaa itse itseään. Älä siis arkaile unelmoida ja hehkuttaa isosti sinulle tärkeistä jutuista! Se maksaa itsensä aina takaisin.

Primadonnat

Kuvat: Primadonnat

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s