Oli ensimmäinen keväisen aurinkoinen huhtikuun päivä ja tovi teatterin kevätkautta vielä edessä, kun tapasin haastateltavani, näyttelijä Anna Victoria Erikssonin, Lippiksen kahvilassa. Olimme sopineet keskustelevamme erityisesti äänestä, yhdestä työvälineestä näyttelijän työkalupakissa. Lähestyisimme näyttelijän työtä ääni-ilmaisun, äänenhuollon ja laulun suunnasta.

Syksyllä Eriksson tulee tekemään Laurenin roolin pop-ikoni Cyndi Lauperin säveltämässä, Tony-, Grammy- ja Olivier-palkitussa musikaalissa  Kinky Boots Helsingin Kaupunginteatterissa. Harjoitukset olivat käynnissä, ja ilmassa oli jo hippunen lähdön tunnelmaa. Turussa Eriksson on näytellyt heti valmistumisensa jälkeen ÅST:ssa Les Misérables –musikaalissa 2010 ja vieraillut Turun Kaupunginteatterissakin Jekyll & Hyde –musikaalissa Lucyn roolissa 2013. Kahden vuoden kiinnitys Turun Kaupunginteatterissa loppuu tähän kevääseen, ja matkalle on mahtunut muiden roolien ohella musikaalirooleja Rock of Ages, Tom of Finland ja Viimeinen laiva –musikaaleissa. Myös scifi-näytelmä Kybersielut työllisti musiikillisesti erityisesti Erikssonia.

 

Meg ja Gideon

Meg Dawson (Anna Victoria Eriksson) ja Gideon Fletcher (Olli Rahkonen) Viimeinen laiva -musikaalissa

 

Mikä rooleistasi on ollut mielestäsi äänen kannalta haastavin?

– Jekyll & Hyden Lucy oli tosi haastava laulullisesti. Biisit olivat aika vaikeita ja menivät aika korkealta. Tein Helsingin Kaupunginteatterissa Vampyyrien tanssissa Sarahin roolin 2016. Meillä oli tosi tosi paljon näytöksiä, monta viikossa, ja äänellisesti rooli oli vähän liian korkea. Ne tekivät siitä roolista haastavan.

– Megin rooli Viimeisessä laivassa oli sellainen, että vaikka ei olisi ollut huippukunnossa, sen pystyi hyvin tekemään. Siinä pystyi myös leikkimään äänellä paljon helpommin, koska kappaleet olivat hyvässä rekisterissä. Äänellä leikkimisen mahdollisuus antaa tilaa ilmaisulle. Jos jotain pitää miettiä koko ajan teknisesti – ihan vaan jaksamisen kannalta ja että kappale kuulostaisi siltä kuin sen pitäisi – se lukitsee vähän enemmän. Välillä voi olla, että kappaleessa, jossa pitää heittäytyä paljon, tulee helposti huutamista, jos vähän fiilistelee liikaa näyttämöllä.

 

Jekyll & Hyde

Lucy (Anna Victoria Eriksson) ja Jekyll/Hyde (Riku Nieminen)

 

Anna Victoria Eriksson opiskeli Göteborgin Balettiakatemian musikaalilinjalla 2007-2010. Koulutukseen sisältyi paljon laulamista, laulutekniikkaa ja laulunäyttelemistä sekä eri musikaaligenrejen ja musikaaleissa käytettävien popsävyjen opiskelua.

– Siellä sai keskittyä oman äänialansa rooleihin, esim. korkea sopraano korkean sopraanon klassisiin musikaalirooleihin. Kuitenkin kaikki saivat opetusta myös laajasti. Puhetekniikkaa ja laajaa äänenhuoltoa oli aika paljon, jotta ääni jaksaisi väsymättä puheteatterissa, vaikka tekstiä olisi paljon. Ja se on itse asiassa usein vaikeampi asia kuin laulaminen. Jos harjoittelee paljon laulutekniikka, niin sitten saattaa unohtaa sen puhepuolen. Kun pitää puhua kohotetulla äänellä, niin siinä väsyy helpommin – tai ainakin omasta mielestäni, se on varmaan yksilöllistä.

 

Oletko mielestäsi laulaja ja näyttelijä vai laulava näyttelijä?

– Sekä näytteleminen että laulaminen ovat aina olleet intohimoni. Olen pienestä asti laulanut ja harrastanut musiikkia. Ja laulu on tosi hyvä keino ilmaista tunteita ja välittää asioita ihmisille. Musiikillahan on tosi vahva voima. Opiskelujen aikana aloin kokea, että laulu oli vahvin työkaluni, varmaan se edelleenkin on. Olen ehkä enemmän laulava näyttelijä. Musikaalia tehdessä on tosi tärkeää, että pystyy laulamaan tietyllä tavalla, mutta laulaminen on isompi kokonaisuus kuin että vain laulaa puhtaasti. Teksti, tarina ja sen kertominen on aina tärkeintä. Opiskelujen aikana oppi ymmärtämään sen, että vaikka osaa laulaa jotain teknisesti täydellisesti, niin se ei välttämättä anna yleisölle yhtään mitään, se ei kosketa. Siinä pitää olla jotain muuta ja siinä pitää saada välitettyä tekstiä. Sen olen itsekin huomannut, kun käyn katsomassa teoksia. Tasapaino tekniikan ja ilmaisuvoiman välillä on vaikea asia.

– Tuntuu siltä, että laulunopetuksessa menee paljon pieleen sen takia, että keskitytään pelkästään tekniseen laulamiseen. Teksti pitäisi saada esille kokonaisuutena, laulun tai puheen keinolla. Tietyt kappaleet tarvitsevat sellaista, että voi puheenomaisesti laulaa jonkun fraasin ja poimia tiettyjä sanoja. Välillä tekee hyvää unohtaa ”oikein laulaminen” ihan täysin ja antaa mennä niin kuin menee. Vihata tai itkeä läpi laulun. Silloin voi löytää sitä muuta, mikä voi olla paljon kiinnostavampaa. Koen, että ihmiset eivät uskalla laulaa ”rumasti” – mikä on eri asia kuin epävireisesti – vaikka tietyt kappaleet tarvitsisivat rumaa tai puheenomaista tulkintaa. Laulu on monelle tosi herkkä asia, koska laulussa kuuluu epäpuhtaus tai äänen rikkoutuminen esim. jossain vaikeassa kohdassa. Siinä on aika paljas kun laulaa, ja voi olla vaikeaa uskaltaa tehdä tai kokeilla asioita.

 

Sherrie ja Drew

Rock of Ages -musikaalin Sherrie (Anna Victoria Eriksson) ja Drew (Mikael Saari)

 

Katsojana arvostan paljon niitä näyttelijöitä, jotka pystyvät esiintymään puheteatterin lisäksi musikaalirooleissa. Musiikki on yksi erityistaidoista. Olen huomannut, että usein näiden upeita musikaalirooleja tehneiden näyttelijöiden lempiroolit tai heidän omasta mielestään parhaiten onnistuneet roolityöt ovat puheteatterin puolella.

– Musikaaliroolit ovat ehkä vähän suppeammin kirjoitettuja ja dramaturgisesti vaikeampia näyttelijälle. Niissä ei välttämättä ole kovin paljon dialogia. Puheteatterin rooli ja sen karaktääri on ehkä laajempi. Musikaaliroolissa näyttelijä on kiinni siinä, että kappaleitten pitää mennä tietyllä tavalla. Olet vähän ennalta lukittu, varsinkin jos musikaali on tunnettu ja tekijänoikeudet tosi tarkat. Kun uusi teos tulee Broadwaylle tai West Endille, niin se näyttelijä, joka on saanut roolin, rakentaa sen, myös laulullisesti. Kun se sitten tehdään jossain muualla niin se pitää tavallaan tehdä sen alkuperäisen kautta, pitää seurata sitä valmista muottia. Puheroolissa on ehkä enemmän vapauksia näyttelemiseen ja siihen, miten haluat sanoa asiat ja mitä tuoda esiin.

– Ja yleensä musikaaleissa erityisesti naisroolien raamit ovat vähän kapeammat kuin puhenäytelmissä. Megin rooli Viimeisessä laivassa oli mukava, koska hän oli tavallinen nainen. Pidin siitä, että kukaan miehistä ei ollut rakastunut häneen siksi, että hän olisi ollut kaunein nainen siinä kaupungissa. (Sellaisia rooleja on paljon!) Ja Tom of Finlandin Kaija-siskon rooli taas oli tosi hauska tehdä, koska se oli täysin uusi rooli. Kukaan ei ollut tehnyt sitä ennen, eikä ollut mitään raameja, joita piti seurata.

– Tuleva roolini, Lauren, on nainen, jota ei voi lokeroida, mikä on tosi mielenkiintoista. Hän on hyvin auki oleva ihminen, estoton ja hauska. Käsikirjoituksessa taustatietoja hänestä on tosi paljon vähemmän kuin miesrooleista. Taustaa tulee ilmi joissain repliikeissä: miten henkilöt ovat tavanneet lapsina, perhesuhteita ja muuta. Se rooli pitää vaan itse rakentaa – että ehkä se on tällainen.

 

Kaija, Touko ja Veli

Elokuvissa kävivät Kaija Laaksonen (Anna Victoria Eriksson), Touko Laaksonen (Olli Rahkonen) ja Veli Mäkinen (Jukka Nylund) Tom of Finland -musikaalissa.

 

Näyttelijä on äänityöläinen, ja työkalusta on pidettävä hyvää huolta. Perinteinen höyryhengitys ja suolapiippu auttavat käheytyneeseen ääneen. Äänen väsymykseen Eriksson kertoo käyttäneensä mm. resonaattoriputkea. Kipeytyneisiin lihaksiin jotkut saavat apua voice massagesta, jossa käsitellään äänentuottoon osallistuvia lihasryhmiä.

– Suurin osa näyttelijöistä yrittää elää terveellisesti ja pysyä terveinä. Jos on 5-7 näytöksen viikko ja kevyt flunssa niin töitä ehkä pystyy tekemään. Välillä kun ääni on väsynyt tai flunssassa, miettii etukäteen miten selviää jostakin kohdasta esitystä. Mutta sitten huomaa, että se on siellä lihasmuistissa, tavallaan sitä ei tarvitsekaan erikseen miettiä. Jos flunssa menee kurkkuun, niin sille ei vaan voi mitään. Sitten täytyy sijaisen tehdä rooli. Teatterilla on käytössä understudy –systeemi, jossa ennen treenikautta muutamat näyttelijät ottavat työstettäväksi toiset roolit, joita opettelevat ja joihin hyppäävät tarvittaessa sairaslomalaista sijaistamaan.

– Voice massage tekee hyvää, käyttääpä ääntään millä tavalla tahansa. Jokaisen on löydettävä hyvä, itselle sopiva balanssi. Itselläni on ollut erilaisia kausia. Välillä näytöksestä kotiin tultua en ole tehnyt mitään, olen ollut hiljaa. Ja olen pitänyt hirveästi huolta äänestä. Ja välillä on toiminut paljon paremmin se, että en mieti ääntä yhtään, koska se lisää stressiä ja stressi vaikuttaa ääneen tosi paljon.

– Mutta levätä pitää silloin kun pystyy. Se on aika tärkeätä, vaikka voi olla aika vaikeaa löytää tasapaino, varsinkin jos on paljon töitä. Kaksiosaisen työpäivän iltapäivällä, jos jaksaa, niin tekee ehkä jotain treeniä. Tai sitten syö jotain ja ottaa päiväunet. Päivät menevät kyllä täysin siinä työkuplassa. Jos aamupäivät harjoittelee ja illat on näytöksessä, saattaa olla tosi väsynyt. Vakituisen näyttelijän arki on aika haastava, koska vakituisessa työsuhteessa meitä käytetään useissa produktioissa. Yksi vapaapäivä viikossa ei välttämättä palauta.

 

Toinrn Meg ja Gideon

Vielä kerran Megin ja Gideonin rakkaudentuskaa

 

Millainen on näyttelijän päivä äänen kannalta? Miten ääntä koulutetaan työssä?

Eriksson kertoo lämmittelyn ennen näytöstä olevan näyttelijälle henkilökohtainen juttu, kukin lämmittelee –ääntäänkin – omalla tavallaan. Omaa oloaan kuulostellen löytää sopivan tavan avata ääntä, välillä riittää pieni lämmittely, hyminä tai liu’uttelu. Joskus on tiettyjä harjoituksia, joita haluaa tehdä säännönmukaisesti ennen tiettyä esitystä.

– Tämä vuosi on ollut minulle vähän helpompi. Ei ole välttämättä tarvinnut tehdä mitään rituaaleja ennen esitystä. Jos löytää sellaisen tekniikan, joka itselle sopii, niin ei tarvitsekaan kovin paljon tehdä.

– Ennen musikaalinäytöstä on äänenavaus, tosin vapaavalintainen, siihen ei ole pakko osallistua. Itselleni se on tärkeämpi siltä kannalta, että näen kaikki ihmiset silloin ja moikkaan työkavereita. Bändin kanssa on aina soundcheck, lauletaan joku biisi läpi, ja siinä pitää totta kai olla mukana. Souncheckin aikana kapellimestari voi harjoituttaa jotain tiettyä kohtaa. Ihan samalla tavalla kuin ohjaajakin tulee valvomaan näytöstä ja antamaan palautetta. Jos joku kohta esityksessä on ”löystynyt” eikä mene ihan niin kuin pitäisi, sitä voidaan korjata.

 – Yleensä treeniaikataulu on tiukka, eikä ehdi kokeilla niin paljon kuin haluaisi. Koen, että musikaalien harjoittamisessa voisi olla enemmän aikaa, koska kaiken opettelu -kappaleet, melodiat, yhteislaulut ensemblen kanssa- vie paljon aikaa. Yksi tai kaksi lisäviikkoa ei olisi pahitteeksi. Musikaalien tekeminen on myös kehittynyt hyvään suuntaan: on parempia kapellimestareita, jotka osaavat pitää homman kasassa ja musiikin harjoitteluun keskitytään.

Isoimmissa taloissa ja isoissa produktioissa voi olla mahdollisuus laulutunteihin ja harjoitusvaiheessa saattaa olla mukana vocal coach, joka antaa äänenkäyttöön ohjeita sivusta.

– Kyllä se auttaa varsinkin ensemble-laulamisessa. Laulamisen sävyjä voi saada paljon paremmin esiin. Kun on joku, joka antaa teknisiä vinkkejä, että ”jos te kaikki teette nyt näin, niin sitten yhtäkkiä se yhteinen vokaali kuulostaa ihan samalta”, se voi auttaa.

 

Keskustelumme johtopäätös? Teksti ja musiikki sytyttävät näyttelijän tietynlaiseen äänenkäyttöön. Mahdollisuus ilmaista ilmeikkäästi sekä puheella että laululla vaikuttaa siihen, tuleeko roolista esittäjälleen mieluinen. Terve ääni ja monipuolinen, koskettava ilmaisu välittyy katsomoon ja puhuttelee meitä katsojia.

Menestystä tuleviin töihin, ja kiitos haastattelusta, Anna! Toivottavasti näemme sinut ja kuulemme mezzosopraanoasi Turussa pian uudelleen!

 

Teksti: Päivi

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen / Turun Kaupunginteatteri, paitsi Jekyll & Hyde -musikaalin kuva Robert Seger / Turun Kaupunginteatteri

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s