Veljesten takana.

Pääsin joku aika sitten seuraamaan Seitsemää veljestä tarpeiston näkökulmasta. Jännitti ihan törkeästi.

Etukäteisohjeiden mukaisesti olin pukeutunut mustaan (koska en omista kovinkaan montaa mustaa vaatetta, panostin ja kävin ostamassa uudet ihan tätä varten), ja sain jalkaani turvakengät. Sellaiset pitää olla kaikilla, jotka liikkuvat näyttämön sivulla ja takana esityksen aikana.

Tarpeistonhoitaja Katja oli laittanut esityksen tarpeistoa osittain valmiiksi jo aiemmin, mutta saapui silti paikalle 1,5 tuntia ennen esityksen alkua. Tehtävää nimittäin riitti.

Esimerkiksi veljekset syövät esityksen aikana pizzaa ja pikku pippaloissaan mussuttavat jotain grillistä. Katja paistoi pizzan ja pilkkoi vihannekset grilliin, kuten joka ilta ennen esitystä. Samaten melko sekaisen alkukohtauksen tavarat (pelikortit, pizzalaatikot, pullot, vaatteet, täytetyt eläimet…) piti laittaa paikoilleen, Katja hoiti senkin. Kaikki nämä huonekaluja pienemmät esineet ovat hänen vastuullaan, ja hän huolehtii niiden oikeasta sijainnista jokaisessa Veljesten esityksessä.

Esitystä ennen pystyin onneksi hieman auttamaankin valmisteluissa, vaikka suurimmaksi osaksi koitin vain olla poissa tieltä ja näkymättömissä, jotten häiritsisi kenenkään työskentelyä ja valmistautumista iltaan. Etenkin esityksen aikana vaihdot voivat olla sekuntipeliä, jolloin on parempi pysyä kaukana ja antaa ammattilaisten hoitaa hommansa. Jokaisen esineen ja ihmisen on oltava juuri siellä missä pitää, juuri silloin milloin pitää.

Jos ennen näytöksen alkua jännitti, niin näytöksen aikana vasta jännittikin. Tarpeiston, samaten kuin tekniikankin, työskentelyn ei ole tarkoitus näkyä yleisölle, joten pysyttelin korostetun kaukana näyttämöstä, etten vain vilahda missään, missä ei pitäisi. Tarpeisto ja tekniikka tekivät hommia myös väliajalla, ja tauot pidettiin pidempien kohtausten aikana, kun vaihtojen välillä oli riittävästi aikaa.

Työskentelyä oli lumoavaa katsella. Lavasteet muuttuvat tarpeistonhoitajien käsissä uudenlaisiksi. Kappaleet eivät liiku itsekseen tai ilmesty tyhjästä, vaan joku asettelee ne kovassakin kiireessä tarkoin määrätyille paikoilleen, lavasteet lasketaan katosta tarkasti alas ja varjoissa odotellaan täsmälleen oikeaa hetkeä toimia. Pienillä jipoilla luodaan yleisön nähtäväksi illuusio, kokonaisuus.

Näytelmä ei ole näyttelijöiden, ohjaajan, kirjoittajan aikaansaannos, vaan esitykseen vaikuttavat myös järjestäjä, tarpeisto, pukijat ja muut näennäisen näkymätöntä työtä tekevät. Lopputulos on näiden kaikkien tekijöiden yhteistyön lopputulos. Siksi yksi tärkeimmistä asioista, joita tuona iltana näin, oli ihmisten välinen ystävällisyys. Minuakin, uppo-outoa tunkeilijaa, tervehdittiin sydämellisesti, ja kaikkien välillä oli lämpöä. En usko, että esitys voi onnistua yhtä hyvin ilman tuota lämpöä ja kunnioitusta toisten tekemää työtä kohtaan.

Kokemukseni näyttämön laidalta lisäsi suunnattomasti viehtymystäni teatteriin. Jotkut ehkä pelkäävät, että näkemällä esityksen taakse enemmän menettää jotain sen lumosta. Teatterin taika on se, jolla teatteri toimii. Minulle tämä vierailuni kuitenkin vain lisäsi tuota taianomaisuutta, ja löysinkin itseni haaveilemasta uudesta urasta teatterialalla. Toivottavasti myös nämä kohtaamani teatterin ammattilaiset, kuka mitäkin kautta paikkansa löytäneet, pitävät kiinni tuosta taiasta eivätkä menetä työnsä hohtoa vuosienkaan kuluessa.

Koko kokemuksen varmaan olisi kruunannut se, jos kaiken tämän lisäksi olisi saanut nähdä yleisön ilmeet kaiken tämän edessä. Sen, miten he huvittuvat, yllättyvät, eläytyvät edessään näkemäänsä. Koska sitähän varten se kaikki on. Meitä, katsojia varten.

Kiitokset järjestäjä Virpille, joka antoi minun tulla mukaan, ja tarpeistonhoitaja Katjalle, joka kärsivällisesti antoi minun seurata kannoillaan koko illan ajan. Toivottavasti en ollut pahasti tiellä. Erityiskiitos myös Petrille, joka juttelullaan ja näkemyksillään tarpeiston tärkeydestä teki oloni tavattoman tervetulleeksi joukkoon, vaikkakin vain yhdeksi illaksi.