Niin valitettavaa kuin se onkin, otsikossa on lyhyesti kaikki hyvä, mitä Dreamteam-näytelmästä löysin. Ensinnäkin neljä taidokasta näyttelijää, joille soisi paljon hyviä käsikirjoituksia näyteltäväksi. Riitta Salminen, Ulla Koivuranta, Ulla Reinikainen ja Minna Hämäläinen todellakin olivat neljä ihanaa naista rannalla. He toivat hienosti esiin kaikki piirteet ja nyanssit hahmoistaan välillä pienillä eleillä, ja sitten toisaalta kunnon tunteenpurkauksilla. Leidit myös tuntuivat viihtyvän lavalla keskenään. Taas tuotiin esiin myös tärkeä asia, oli symbolista tai ei, eli meressä uinuva ekologinen muovikatastrofi. Valtamerissä olevat muoviroskapyörteet ja niiden käsittämätön koko ovat jotain, mitä ei vain pysty ymmärtämään.

Olen luonteeltani aina ollut vähän sellainen, että ajattelen miesten ja naisten olevan suhteellisen samankaltaisia olentoja, munilla tai ilman. Tämän näytelmän naiset kuitenkin horjuttivat teoriaani taas, niin vähän minulla tuntui olevan samaistumispintaa näiden neljän olennon kanssa. Neljä naista hermoromahduksen partaalla, jotka keskenään taistelivat verissä päin toistensa huomiosta. Toivottavasti muut katsojat, varsinkin naiset, löytävät enemmän yhteneväisyyksiä itsestään ja näytelmän naisista. Ainakin tässä tapauksessa minun on myönnettävä, että miehet Marsista ja naiset Venuksesta. Skumpan juontiin etelänlomalla osasin kyllä samaistua.

Dreamteam on Minna Nurmelinin käsikirjoittama ja Satu Rasilan ohjaama draama. Näytelmä kertoo neljästä naisesta, jotka kaikki kantavat sisällään omia traumojaan ja epävarmuuksiaan. Yhdessä he sitten ikään kuin kipuavat pyrstö edellä puuhun eli päättävät perustaa yrityksen ja aloittavat sisustuksella ja etelänmatkalla, ilman että asiakaskunnasta tai yrityksen toimintasuunnitelmasta on vielä tietoakaan.

Varsin pirteästä ja ihan toimivasta lavastuksesta vastasi Jani Uljas. Pienen Näyttämön nostimet osoittivat taas potentiaalinsa, tällä kertaa naisten noustessa korkealle vuorelle. Myös meri, niin kuin sen roskatkin, oli hienosi toteutettu, tietysti muovista.

Mitäkö tämä näytelmä olisi sitten tarvinnut lisää? En tiedä. Ehkä vielä enemmän draamaa ja tunnetta, ehkä raisumpaa huumoria miehistä ja naisista ja elämäntapaoppaista. Sanotaan, että ainekset kyllä olivat koossa, mutta ihan maaliin asti ei päästy.

Hienoja apulauseita elämään näytelmä sisälsi kyllä paljon: muista, että olet ihana; ole lempeä itsellesi, sillä sinä teet parhaasi: päästä irti ajatuksesta, että on liian myöhäistä. Näitä totuuksia elämästä kun on välillä niin vaikea muistaa arjen keskellä.

Jani

Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun Kaupunginteatteri

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s