Teatteriesitys voi parhaimmillaan viedä katsojan matkalle, jolta ei ole paluuta vanhaan. Turun kaupunginteatterissa nähtävä Legenda pienestä luusta on juuri sitä teatteria, joka haastaa piintyneitä katsomistapoja ja herättää aistimme arvioimaan ja määrittämään tilassa tapahtuvaa. Valon ja varjon, liikkeen ja pysähtyneisyyden, sanojen, musiikin, hiljaisuuden ja äänten sinfoniasta syntyy sukellus aikaan, jossa ihmiskunnan menneisyydestä tulee nykyhetkeä ja tulevaisuutta, inhimillisyyden ja sen ulkopuolelle asetetun, eläinkunnan yhteinen kokemus.

Taiteen ja tieteen vuoropuhelu

Kolmas tila on monitaiteellinen ryhmä, joka hakee produktioissaan taiteen ja tieteen keskinäistä vuoropuhelua. Ryhmään kuuluu teatteri- ja kulttuurialan ammattilaisia sekä tutkijoita. Ryhmän kokoonpano samoin kuin esitystilat vaihtelevat toteutettujen esitysten myötä. Toimintamalliin kuuluu myös poikkitaiteellisuus; teatteriesitysten ohella konseptista löytyy niin tilateoksia, näyttelyitä kuin esitystaidetta.

Taiteellisessa manifestissaan ryhmä korostaa taiteen ja tieteen välistä synergiaa. Tutkimustyön avulla on mahdollista ”nostaa esiin taiteellisesti, filosofisesti ja yhteiskunnallisesti merkittäviä aiheita”. Uudet näyttämöteokset voivat syntyä tämän pohjalta. Vastaavasti taide pystyy itsessään toimimaan tiedon lähteenä. Mielikuvitus ja vapaus ovat tutkimuksellisen taiteentekemisen työkaluja. Ryhmä hakee ”sitoutuneempaa katsomisprosessia”, jossa yleisö haastetaan löytämään uudenlainen suhde teokseen.

Taiteen- ja tieteentekijöiden yhteistyötä Kolmas tila on testannut käytännössä lukuisissa tapahtumissa. Alkuna toimi 2008 pidetty yleisötilaisuus Manillassa, Turussa, jossa modernin ihmisen syntyä tarkasteltiin luentojen ja esitysten muodossa. Brasilialaisen kirjailijan Clarice Lispectorin romaaniin Tähden hetki kytkeytyviä yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja poliittisia teemoja avattiin muutama vuosi myöhemmin. Nietzschen filosofia ja arkeologian, ekologian, teologian ja mytologian ympärille kiertyvät aiheet ovat niin ikään kuuluneet ryhmän ohjelmistoon.

Syvälle historiaan

Kaupunginteatterin lavalle tuotettu Legenda pienestä luusta on tulosta useamman vuoden työstä. Teos on rakentunut vaiheittain 2016–17 pidettyjen työpajojen pohjalta. Valmista – tai nykyiseen pisteeseen kehittynyttä esitystä – on ollut tekemässä työryhmän ohella kaksi ohjaajaa, Susanna Airaksinen ja Juha Malmivaara. Seppo Parkkisen käsikirjoittama näytelmä on kuitenkin itsenäinen kokonaisuus, jonka toteutuksessa on hyödynnetty aiempaa materiaalia.

Näytelmän pitkä tuotantohistoria näkyy myös esityksessä, positiivisessa mielessä. Kymmeneen kohtaukseen rakentuva kaksituntinen menee syvälle ja pitkälle, niin aiheen kuin käsittelytavan puolesta. Kohtausten yhteen sitovat elementit (valot, äänet, musiikki) luovat jatkuvuutta ja ilmavuutta esitykseen. Ja vaikka ilman väliaikaa toteutettu, puhutun aineiston osalta tiivis näytelmä saa katsojan ajatuksen ajoittain eksymään, esityksen intensiteetti ei katoa.

Näytelmän alaotsikon mukaisesti Legenda pienestä luusta on näyttämöteos ihmislajin pitkästä historiasta. Liikkeelle lähdetään tulevaisuudesta, vuodesta 2063, ja siitä kuljetaan taaksepäin aina 1000-luvun alkuun ja vieläkin syvemmälle ihmiskunnan hämärään. Näytelmän kohtauksia sitoo toisiinsa arabialaiseen ja juutalaiseen tarinaperinteeseen liitettävä taru ihmisen selkärangasta löytyvästä pienestä, mantelin kokoisesta luusta, johon kätkeytyy ihmisen inhimillinen ydin ja kokemus omasta ihmisarvosta.

Arktisen luonnon linnut esittävät näytelmässä keskeistä osaa. Viiden näyttelijän tummiin asuihin ja elekieleen pukeutunut tarinankerronta kuljettavat meidät keskushenkilön ja ihmiskunnan muistiin. Vaeltaminen ajassa tapahtuu niin taustalta kohoavan kertomuksen kuin Wrangelin saaren pohjoiseen maisemaan saapuvan merilintujen tutkijan muistiinpanoissa ja mielen kerrostumissa.

Näytelmän käsiohjelmassa todetaan teoksen käsittelevän kulttuurin ja henkisen tilamme mentaalista ekologiaa. Monelta tasolta se on hätähuuto katoamassa olevan luonnon ja sen monimuotoisuuden puolesta. Sitä se on, mutta myös suuri tarina ihmisestä osana laajempaa kokonaisuutta. Ihmisyys punnitaan teoissa, ja vaikka sisällämme olevaa pientä luuta ei tarinaperinteen mukaan voi mikään tuhota, jopa se lienee silti tänään jo mahdollista.

Kolmas tila esittää näytelmää Turun kaupunginteatterissa 28.4. asti.

Pekka Vartiainen

Kuva: Robert Seger

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s