Koordinaatit: Turun kaupunginteatteri, Sopukka, Kolmas tila ja Legenda pienestä luusta ennakkonäytös.

Mystistä usvaa valuu näyttämölle, olemme saapuneet merilintututkija Ràn Snorradóttirin kanssa Wrangelinsaarelle. Olemme vuodessa 2063. Saarella on luonnonsuojelualue, mutta myös hylättyjä ja kiellettyjä sotilastukikohtia ja -kyliä. Saarella päähenkilö Ràn ja katsoja kokevat spirituaalisen matkan ihmisen historiaan merilintujen kertomana. Siinä samalla saamme oppitunnin arkeologian historiasta ja merilintujen anatomiasta.

Esityksen meille tarjoilee monitaiteellinen ryhmä nimeltä Kolmas tila. Minun täytyy myöntää, että en ole kuullut ikinä koko porukasta, mutta mielenkiintoni on nyt kyllä herätetty ja odotan mielenkiinnolla tulevia projekteja. Nettisivujen mukaan ryhmä haluaa tieteen ja taiteen vuoropuhelun ja monitaiteellisten esitysten avulla nostaa esiin yhteiskunnallisia ja filosofisia aiheita. Nyt Sopukkaan saapunut Ràn on neljäs osa teoksesta Legenda pienestä luusta. Kolmessa edellisessä osassa on pidetty työpaja ja lopuksi esitys tai esitykset.

Nyt tuntui, että olin tullut katsomaan sitä todellista tämän vuoden scifinäytelmää. Tunnelma oli kuin Tarkovskin unenomaisesta elokuvasta monessakin mielessä. Esimerkiksi lopussa oli hieman epätietoinen olo, mitä oli tapahtunut, mutta matka oli ollut hieno ja mielikuvituksen monia kulmia oli kutiteltu. Musiikki loi omalta osaltaan hienoa salaperäistä tunnelmaa. Viisi näyttelijää suoriutuivat hienosti eri rooleistaan historian saatossa ja myös lauloivat taitavasti. Näytelmästä mieleeni jäi varsinkin alun kohtaus, jossa linnut vievät tutkijan paperit mennessään. Silmät kun sulki, saattoi todella nähdä linnut. Samoin lokin kirkuessa saattoi mielessään palata kevätverkoille ja nähdä pikkukaloja odottavat lokit. Seinän valot loivat hienosti tunnelmaa tulevaisuudesta ja liikeaisteja sekä ääntä totteleva keskustietokone (tekoäly) lämmitti mieltäni. Save.

Uusittu Sopukka näytti parhaat puolensa. Valojen, savun ja musiikin avulla siirryimme ajassa ja paikassa sujuvasti tuhansia vuosia. Musiikki oli välillä todella tymäkkää matalissa äänissä, jopa niin että penkkimme tärisivät. Mahtavaa.

Suositellaan kaikille ei niin auki selitettyjen tarinoiden ystäville.

Jani

 

Kuva: Robert Seger

http://kolmastila.net/

 

 

 

2 thoughts

  1. Kiitoksia, Jani. Olipa kiinnostavaa tutustua uuteen näytelmään ja sinun kommentteihisi. Muuten olen sitä mieltä, että sinussa on mennyt hyvä kriitikko sivuraiteille. Voihan toki arvostella sivutoimisestikin. Tosi mahtavaa, että olen kauttanne päässyt tutustumaan Turun teatterielämään. Lähettelin ystävilleni komeita kuvia Sormusten herrasta, mikä herätti ihastusta. Valitettavasti Turku on melko kaukana sille, joka liikuskelee rollaatoriin kanssa. Iloitaan talven aurinkoisista päivistä! Ritva

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s