Itseäni scifi ei houkuttele, mutta musiikki kyllä. Halusin nähdä – paremminkin kuulla – Kybersielut uudelleen nimenomaan musiikin vuoksi. Sekä näytelmän musiikillinen sisältö että musiikin tuottaminen esittäjien yhteistyönä ovat onnistuneita ratkaisuja. Näyttelijät tekevät ”tuplatyön” ja ovat myös muusikoita. Niin tekee myös pääosan musiikista säveltänyt musiikin moniosaaja Kimmo Gröhn, joka on lavalla niin bändin kapellimestarina ja muusikkona kuin myös yhtenä peltotyöläisenä soittamassa.

Jos pitää elokuvista ja elokuvien musiikkimaailmoista, Kybersielut on hyvä valinta. Elokuvia tuntevalle näytelmän viittaukset avaavat toisen maailman. Käsikirjoittajiensa mukaan Kybersielut on tyylilajiltaan näyttämöelokuva ja elokuvallisuus aukenee hyvin paljon musiikin kautta.

Näytelmä on lähes läpisävelletty teos. Musiikkikaan ei ole tavanomaisinta perustonaalista duuri-mollihuttua, vaan toimii hyvin paljon septimisointuja laajemmilla soinnuilla, ja ehkä sen vuoksi jäi päähän soimaan. Keskustelin näytelmän musiikkimaailman luomisesta ja näytelmän muista musiikkivalinnoista teoksen säveltäjä-sovittaja-muusikko Kimmo Gröhnin kanssa.

 

Kimmo Gröhn

Koska olen itse viimeksi kuullut Kimmo Gröhniä Turku Jazz Orchestran riveissä saksofonistina, ja hän on sovittanut big bandeille paljon, kyselen onko nimenomaan jazz hänen sydäntään lähellä.

– En ole henkeen ja vereen mitään erityistä tyylilajia, Gröhn vastaa.

Gröhnin ura puhuukin tyylilajien kirjosta. Hän itse mainitsee uraltaan ”humppakapellimestarin” hommat, niihin voinee lukea TV:n Kansanhuvit-ohjelman kapellimestarina toimimisen vuoden ajan. Kirkan ja Arja Korisevan bändeissä puolestaan vierähti molemmissa useampi vuosi. Turkuun Gröhn on päätynyt ensin Korisevan bändiläisten mukana Samppalinnan kesäteatterin orkesteriin (My Fair Lady) ja myöhemmin Åbo Svenska Teaterniin (Rocky Horror Show), ja Turun Kaupunginteatterissa hän on ollut mukana jo Laulavissa sadepisaroissa 2009 ja musikaaleissa sen jälkeenkin.

Monimuotoisia ja polveilevia musiikkiuria on itsestäni mielenkiintoista kuulla. Aikoinaan pro gradu -työssäni tutkin musiikki-identiteetin rakentumista musiikin harrastajilla, ja ammattilaisten elämäkerrat ovat yhtä mielenkiintoisia ja vielä astetta musiikillisesti runsaampia. Olipa harrastaja tai ammattilainen, uran tärkeimmät kohokohdat ja koskettavimmat pettymykset ovat kirkkaina mielessä, vuodet eivät niihin vaikuta. Positiivisista muistoista Gröhn kertoo kahdesta Pori Big Bandin keikasta. Ensimmäinen oli Tommi Läntisen kanssa vuonna 1995 Pori Jazzissa, ja toinen pitkään toimineen punk-bändi Appendixin kanssa kesällä 2016, jossa Gröhn sai lähes ”diktaattorin valtuuksin” sovittaa punk-biisejä isolle bändille.

– Niissä olikin sitten kaikenlaista: vähän säilyi punkkia, oli koloristista punkkia, koraalityyppistä, välillä freetä; ihan kaikenlaista. Perinteisimpänä swinginä soi Ei raha oo mun valuuttaa. Jengi sitoutui hommaan hyvin, oli hauskaa, vaikka kummallista.

Tyylilajin määrittely Kybersielujen kappaleissakaan ei ole helppoa tai edes tarpeen. Kappaleet palvelevat tarkoitustaan, kokonaisen esityksen luomista. Ne ovat erityisesti lavastuksen ja puvustuksen kanssa rouheaa, ihmisläheistäkin ja vastapainoa teknologialle. Käsiohjelman mukaan Gröhn sanoo etsineensä musiikkiin nimenomaan orgaanista ja maanläheistä ainesta.

 

Kybersielujen kappaleista

Näytelmätekstissä on kuusi runomuotoista laulua, joista muutama on mukana esityksessä sävellettynä.

– Laulutekstejä oli varmaan kahdeksan tai yhdeksän, mutta lopulliseen esitykseen niitä ei jäänyt enempää. Poisjääneet kappaleet olivat vähän erilaisia, aggressiivisempia. Lauluja ei voinut ottaa liikaa keskeyttämään. Ja piti olla jotain musiikkia ja siinä huomioida vielä se, ketkä näyttelijöistä olivat vapaana soittamaan.

Mieleenpainuvin kappale itselleni oli heti alussa soiva Puhumme samaa mieltä (”Minä synnyn, pian minä synnyn” jne.) . Sen tunnelma on hyvin paikallaan pysyvä. Tasainen neljäsosasäestys ja pohjasävelen pysyvyys sointujen vaihtuessa luovat hypnoottista tasaisuutta ja antavat tilaa laulun kromatiikalle ja sointujen puolisävelaskeleittaiselle muuntumiselle. Melodia liikkuu asteikkomaisesti puoli- ja kokosävelaskeliikkein ylös alas. Vangitsevaa ja tekstiä myötäilevää.

Miten sitten näytelmän laulut tai runot taipuivat lauluiksi, kun säkeet eivät ole samanmittaisia?

– Ei se ollut aina ihan helppoa, toteaa Kimmo Gröhn. Nämä olivat vähän hankalia sävellysteknisesti, niiden runojen mitat ovat erilaisia, tavumäärät erilaisia. Sen takia muutin niitä aika paljon. Kysyinkin ohjaajalta (Janne Reinikainen), kun aloin säveltää, että voiko niitä muokata – tämä oli jo ennen harjoitusjaksoa. Mutta runojen sisällöt olivat mielenkiintoisia.

Kimmö Gröhn kysyi minulta, mitä mieltä olin rikollismusiikista. Vähän nolona tunnustin, että juuri se ei erikoisemmin jäänyt mieleen, vaikka kohtauksen kokonaisuutena muistan.

– Tuo on itse asiassa paras kommentti, koska silloin kun leffamusaa ei huomaa, silloin se ehkä on parhaimmillaan.

Näin se juuri olikin. Taisteluun sopii hyvin ristiriitaisuutta vahvistava komppikone-saksofonitausta ja lyhyin sykäyksin etenevä kromaattinen melodia.

38366795111_a72d3e5961_o

– Sitten on vielä yksi instrumentaalikappale, jota soitan fonilla. Se on monessa kohdassa. Näytelmässä on viitteitä Bladerunneriin aika paljon, ja yksi elokuvan kappaleista on Love theme. Ohjaajan kanssa tulimme siihen tulokseen, että tehdään siitä pastissi. Kaksi ensimmäistä sointua ovat ihan samoja, se on Des-duuri, lähtee Ges maj7:sta. Lähtöääni on sama, tempo on sama kuin Bladerunnerin biisissä. Vaikka ruvettiin kumpikin epäilemään, onkohan tämä nyt hyvä, päätettiin että annetaan olla, tajuukohan kukaan…

Ja tosiaan, kun kappaleita kuuntelee peräkkäin, on alku sama. Mutta sitten Bladerunner-teema lähtee hollywoodilaisempaan, siirappisempaan suuntaan, kun taas Gröhnin sävellys säilyttää viileän linjansa.

– Tämä bladerunner -tyyppinen teema on sellainen, jota soittelen eri kohdissa vähän väliä. Alun alkaen näytelmässä oli kappale, Mei-tytön laulu. Itse kappale ei tullut mukaan teokseen, mutta tätä teemaa soitan aika moneen kohtaan, mm. alussa se vaihtuu hitaasta tunnelmoinnista discoksi, ja Lakshmin (Pamela Tola) ja Mein (Anna Victoria Eriksson) kuolemakeskustelun taustalla soitan sitä lapsteelillä. Itseäni hiukan harmittaa, että teema jäi kodittomaksi, kun se ei enää viittaakaan kappaleeseen, kun sitä ei näytelmässä ole.

Omasta mielestäni teema on hyvä kokoaja koko näytelmän mittakaavassa.

Optimismia näytelmän loppuun luo Nimeni on mahdollisuus-kappale, joka on muita kappaleita valoisampi ja duurivoittoisempi. Näen tässä samankaltaista iloisuutta kuin esim. Heikki Sarmannon Minä metsän polkuja kuljen -kappaleessa. Toistaessaan mahdollisuus-sanaa nousevin sävelkuluin kappale vahvistuu kohti lopun puhdasta duurisointua. Loppu hyvin, kaikki hyvin?

 

Valmiiden kappaleiden valikoitumisessa mukaan näytelmään oli elokuvallisuudella suuri painoarvo. Maalla tapahtuvassa kohtauksessa, jossa Daniel (Lauri Tilkanen) ampuu kyläläiset, soi Chopinin c-molli preludi op.28 no.20.

– Se lähti ajatuksesta muuttaa tyylilajia. Esim. länkkäreissä, vaikkapa Once upon a time in the West ja monissa muissa elokuvissa, kun alkaa olla paljon väkivaltaa, kuva hidastetaan, tulee suurta musiikkia…Sitten tuli mieleeni, et tämä Chopin on aika dramaattinen. En muista kenen idea se oli, että tehdään tästä koominen ooppera, sen takia näyttelijät laulavat sitä melodiaa. Tehtiin överiksi.

Pätkä Schubertin Ave Mariaa kuullaan Anna Victoria Erikssonin laulamana Danielin ja rikollisen väkivaltaisessa yöllisessä kohtaamisessa.

– Ei ole yksi eikä kaksi leffaa, missä sitä käytetään juuri tuollaisessa. Se on viittaus elokuvamaailmaan, ja tämä teoshan on pullollaan elokuvaviittauksia.

 

Siirtymässä kaupungista maaseudulle kuullaan italialaisen Ludovico Einaudin (s.1955) kappaletta Taranta. Einaudi on opiskellut mm. Luciano Berion oppilaana, mutta fuusioi teoksiinsa monenlaisia aineksia niin klassiselta kuin jazz-, rock- ja kansanmusiikkipuolelta. Taranta -kappaleen nimi viittaa italialaiseen kansanmusiikkiin, tarantella-hämähäkkiin ja yleensä 6/8-tahtiosoituksessa kulkeviin tarantella-tanssikappaleisiin. Kappaleessa voi kuulla etnisyyttä niin Afrikan puolelta Saharan tuulien tuomana kuin Balkanin vuorilta. Väistämättä flashbackinä mieleeni tuli vuosien takaa Kate Bushin etnisesti hyvin värikylläinen albumi the Sensual World (1989), jolla soivat irlantilaiset ja bulgarialaiset vaikutteet  yhdistettynä taiderockiin.

Koin maantieteellisen ristiriidan, kun Tarantan soidessa korvat jäivät välimerellisiin tunnelmiin, mutta näytelmän visuaalisuus vei enemmän Aasiaa kohti ja Afganistanin suuntaan. Kimmo Gröhn kertoo, että alkuperäisen Taranta –kappaleen päälle ”liimattiin” elävää laulua ja huilusooloa, jotta nauhalta tuleva musiikki olisi paremmin osa näyttämön tapahtumia.

 

Orkesteri ja soitinvalinnat

Kybersielut on hyvin intensiivinen, väliajaton puolitoistatuntinen esitys. Orkesterin tai bändin mieltää aina yhteisöksi, ja kun näyttelijät ovat myös soittajia ja muusikko näyttelijöiden joukossa, yhteisöllisyyden määrä näytelmässä kasvaa. Ja kun näyttelijöiden käyttämät soittimet ovat vielä akustisia (koskettimia lukuun ottamatta), on aitouden ja läheisyyden määrä huipussa.

Soittimista erityisesti cajonien (laatikkorumpujen) käyttö on onnistunut ratkaisu. Jonnekin arkaaiseen, sisäiseen rytmisyyteen vetoaa kohtaus, jossa kyläläiset työskentelevät pellolla. Cajoneilla soitetaan työn rytmi 7/4-tahdissa. Yhdessä soittaminen tuo mieleen mustien orjien puuvillapeltojen työlaulut ja suomalaisen heinänkorjuun tasaisen viikaterytmin. Rummutukseen istuu myös hyvin Danielin omapäisyyttä kuvaava rumpusoolo, improvisatorinen sellainen.

– Jostain syystä peltokohtaus on mun lempikohtaus. Siinä eniten tuntee olevansa osa tätä porukkaa, pohtii Gröhn.

Bändisoittimien, cajonien ja isorummun lisäksi on käytössä erilaisia piensoittimia: shakereitä, chimes, ocean drum ja sadetikku. Myös Gröhnin soitinvalikoima Kybersieluissa on laaja, kuulemme häntä mm. saksofonin, huilun, lapsteelin ja kitaran soittajana.

– Materiaalista, joita kokeiltiin, saisi ainakin seitsemän näytelmää! Gröhn valaisee tehdyn työmäärän ja valmiiseen näytelmään jääneen materiaalin suhdetta.

 

”Näyttelijät opettelee mitä tahansa.”

Musiikin opiskelu ja tuottaminen ei ole yksinkertainen asia. Musiikin esittäminen ei ole yksinkertainen asia, ei edes musiikin ammattilaiselle. Tässä näytelmässä musiikin esittämiseen osallistuvat kaikki näyttelijät ja jokaiselle on kirjoitettu sopivaa soitettavaa. Vain Anna Victoria Eriksson oli Kybersielujen näyttelijöistä omissa silmissäni profiloitunut selkeästi musiikkiteatteriin erikoistuneeksi. Olivatpa synnytystuskat Kybersieluille kuinka vaikeat tahansa, voi sanoa, että ainakin se laajensi omaa kuvaani tuttujen näyttelijöiden osaamisesta ja kyvystä oppia uutta.

– Kaikki kuuntelevat enemmän tai vähemmän kriittisesti musiikkia… ja musiikki on myös sellainen, että sujuakseen hyvin se vaatii älyttömästi tunteja ennen kuin toimii hyvin. Mut näyttelijät opettelee mitä tahansa, ja kun riittävästi harjoittelee…, antaa Gröhnkin tunnustusta työryhmälle.

Näyttelijät olivat myös aktiivisia tuomaan ideoitaan niin soittimien kuin musiikillisten ideoiden osalta:

– Ja se koko cajon-juttu, muistelisin, että se tuli Laurilta (Tilkanen). Ja loppukohtauksessa, kun jäädään rummuttamaan, niin se oli Pamelan (Tola) idea. Hän oli hyvinkin aktiivinen, mutta niin olivat kaikki muutkin. Jopa minä vaikutin kohtauksiin. Ohjaaja loppujen lopuksi katsoi niitä ideoita, että mikä toimii, mikä ei. Muusikkona mut tuohon palkattiin, mutta kyllä mä vähän muuta olin, työryhmän osa.

Työryhmä kaikkine osineen toimii hyvin, menkää katsomaan – ja erityisesti kuuntelemaan!

Kiitos Kimmo Gröhnille keskustelusta ja mahdollisuudesta tutkia musiikkimateriaalia!

 

Teksti: Päivi

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen/ Turun Kaupunginteatteri

Lähteet:

Järvikallas, Leo & Virtanen: Kybersielut. Suomalaisia nykynäytelmiä 6. Noxbooks 2017. Kantaesitys Turun Kaupunginteatterissa 17.11.2017.

Kybersielut. Näytelmän käsiohjelma, toim. Emmi Kantonen ja Satu Rasila.

https://www.ludovicoeinaudi.com Ludovico Einaudin kotisivut, viitattu 7.1.2018

37652434974_10cdc06e73_o

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s