Odotan levottomana. Vihdoin ovi aukeaa. Tervehdykset. Ylhäältä portaikosta kaikuu iloinen jutustelu, kuljemme sen ohi. Oikealle jää päänäyttämö, jossa käydään keskustelua lavastuksen korkeudesta, ohjeita huudetaan katsomon puolelta. Jäämme odottamaan hissiä. Vasemmalta, verstaan korkeista tiloista kuuluu pauketta, tavaroiden raahaamista ja siirtelyä. Hissin kohistessa hiljaisesti laskeudumme pohjakerrokseen, jossa betoniseinät heijastelevat keskusteluamme. Saavumme uuteen studiotilaan. Hiljaisuus.

Näin alkoi tutustumiseni teatterin äänisuunnittelun maailmaan. Kuulitko kohtauksen? Jotta se saataisiin eläväksi, äänillä eläväksi kohtaukseksi näyttämöllä, tarvitaan äänisuunnittelun osaajia. Tätä näkymätöntä, mutta kuuluvaa työtä minulle esitteli äänimestari Jari Tengström, yksi Turun Kaupunginteatterin ääniosaston työntekijöistä. Ääniosastolla työskentelevät myös äänimestarit Mika Hiltunen, Iiro Laakso, Tuomas Rissanen ja Eero Auvinen. Heidän tehtäviinsä kuuluu niin teosten äänisuunnittelu kuin sen tekninen toteutuskin. Isossa produktiossa, kuten musikaaleissa, äänipöytien takana voi olla kaksi ja lavan takana yksi äänimies, joka vastaa langattomien mikrofonien toiminnasta tarvittaessa sekä suurella että pienellä näyttämöllä. Pienelle näyttämölle riittää äänipöydän taakse yksi mies.

tarkkaamo ja studio

Uudistuneen teatterin pohjakerroksessa sijaitsevat uudet studiotilat. Näitä on mahdollista käyttää sekä orkesterin harjoitus- ja työtiloina että omien äänitteiden tuotantotiloina. Produktioihin voidaan tuottaa omaa musiikkia, omia ääniä tai erilaisia tehosteita, esim. foley-ääniä. Alakerran studion akustiikka on saman yrityksen käsialaa kuin ovat Helsingin Musiikkitalon muiden tilojen kuin pääsalin akustiikka (pienemmät salit, tarkkaamot ja koko muun talon akustiikka).

On vähättelyä sanoa, että äänisuunnittelu olisi tekniikkariippuvaista. Koko elämämme on sitä. Aina tulen sytyttämisen taidosta tekstinkäsittelyohjelman tallenna -komentoon asti.  -Kimmo Modig

Studiotilat ovat muuton jäljiltä vielä tyhjillään, mutta äänisuunnittelijan tärkein työkalu, tietokone, on pöydällä. Äänisuunnittelun keskiössä ovat tietokoneella tuotettu ohjelma ja sen toistaminen esityksessä eli äänten ajaminen ja miksauksen viimeistely esityshetkellä. Ohjelma, jossa esityksen äänet ovat, on tehty etukäteen eli suurin osa työstä on jo tehty, kun yleisö sen pääsee kuulemaan. Tietokoneella on pääsy äänipankkiin, josta teatterit ja elokuvastudiotkin hakevat ääniä ja tehosteita produktioihinsa.

tarkkaamo

Artikkelissaan äänisuunnittelusta Ari Lepoluoto kuvaa äänityötä neljän alueen kenttänä, jossa yksi alue on välineellinen puoli, joka sisältää esimerkiksi laitteen tai järjestelmän ohjelmointia, kytkemistä ja huoltamista. Välineellisen puolen vastakohtana on sisällöllinen puoli, kun luodaan äänimaisemia, äänikuvia tai tehosteita. Työ jakaantuu myös suorittavaan ja luovaan puoleen. Suorittavassa työssä toistetaan olemassa olevia ratkaisuja tai samaa työvaihetta, luovassa puolessa taas suunnitellaan ja kokeillaan uusia ratkaisuja ja yhdistellään vanhoja uudella tavalla. (Lepoluoto 2014,19). Äänityön eri painopisteet vaihtelevat työpaikan, tekijän ja projektin mukaan, mutta yhä enemmän työ on äänisisältöjen tuottamista. Jari Tengström sanoo työn suolaksi sen, kun saa tehdä jotain ”peruskuvasta poikkeavaa”, jotain tavanomaisen työnkuvan ulkopuolelta.

Utelen Tengströmiltä, miten esityksen äänet syntyvät ja mistä ideat äänimaailmaan lähtevät. Käsikirjoituksen parenteesissa saattaa olla vinkkejä tietyntyyppisille äänille. Joskus ohjaaja saattaa antaa pyyntöjä äänimaailmasta tai musiikkikappaleista, joita hän haluaisi teokseen. Toisaalta äänisuunnittelija on oman työnsä ammattilainen ja haluaa myös toteuttaa omaa visiotaan ja tuoda teokseen oman taiteellisen näkemyksensä. Silloin toivottu musiikkikappale saattaakin toimia valmiissa teoksessa paloina tai taustamusiikkina.

En ole koskaan nähnyt esitystä, jonka sisällön voisi irrottaa erilleen esimerkiksi ääni- ja valosuunnittelusta. Sama pätee toisin päin. Kaikki esityksen toteuttamisessa tehdyt ratkaisut vaikuttavat esitykseen.  -Kimmo Modig

Tengström itse kertoo opiskelleensa ulkomailla, mutta alalle voi tulla monia reittejä. Jollain saattaa olla pätevyytenä alan työt ja monipuolinen kokemus, toisella taas medianomin (amk) koulutus. Yksi mahdollisuus on Teatterikorkeakoulun äänisuunnittelun koulutusohjelma. Siellä on voinut opiskella taiteen maisteriksi jo vuodesta 1986. Vielä 1970-luvulla edellytys äänimiehenä työskentelylle oli sähköasentajan tutkinto (Kauppinen 2014, 24). Äänialan murros on käynyt käsi kädessä sekä teknologian murroksen että teatterin draamallis-postdraamallisen murroksen kanssa (Kauppinen 2014, 26).

Käymme päänäyttämöllä tutustumassa kaiutinjärjestelmään ja äänipöytään. Kaiutinjärjestelmä on massiivinen kokonaisuus, enkä edes yritä muistaa kaikkien kaiuttimien nimiä, jotka Tengström luettelee kuin apteekin hyllyltä. Osittain uusitussa kaiutinjärjestelmässä on uutta hyvää: jos kaiuttimessa tai sen vahvistimessa on jotain teknistä vikaa, tulee hälytys suoraan työntekijän työpöydän näytölle, vian lähdettä ei tarvitse lähteä etsimään. Uudistus helpottaa siis äänimiesten työtä. Kaiuttimia on paljon ja yleisö huomaa selvimmin pääkaiuttimet lavan yläpuolella. Kuitenkin esim. lavan alapuolella on kaiuttimia, jotka takaavat eturiville oikeanlaisen äänikuvan. Etukaiuttimet sijaitsevat lavan reunalla, ja parvekkeen alla ovat kaiuttimet, jotta parvekkeen lippa ei huonontaisi kuuluvuutta. Lavallakin on omat kaiuttimensa. Sivukaiuttimet sijaitsevat samantyyppisesti seinillä kuin elokuvateatterissa ja niitä on 32. Katsojalle siellä perimmäiselläkin paikalla pyritään siis takaamaan nautinnollinen äänikokemus. Äänitekniikka on suuren luokan toimintaa. Tengström kertoo kuriositeettina, miten kaiutinten virittäjä lensi Turkuun säätämään päänäyttämön uusia kaiuttimia uudelleen Viimeisen laivan ennakkoesityksen jälkeen, kun äänentoistoon ei oltu tyytyväisiä. Kööpenhaminassa ja Turussa oli otettu käyttöön samanmoiset systeemit.

Iso näyttämö

Osa tekniikasta on vanhaa tai jo Logomossa käytössä ollutta. Äänipöytä on hermokeskus, josta ääniä ohjaillaan. Midit ja eri kanavilta syötettävät materiaalit ovat äänimiehen perusammattikieltä, joka avautuu asiaan vihkiytyneille. Jos esiintyjällä on flunssa, voimakas s:n ääntäminen tai soittajan instrumenttiin tulee vika, kaikkeen voi äänimies puuttua esitystilanteessa äänipöydän takaa. Tarkka korva on siis oltava. Tämän kirjoituksen pääkuvassa näkyvän äänipöydän hinta on kymmeniätuhansia euroja ja se on ollut käytössä jo Logomossa. Äänipöydän käyttöikä on seitsemisen vuotta, mutta silloinkaan se ei ole vanhaa tekniikkaa. Kuitenkin tekniikkaa uusittaessa pitää löytää optimaalinen ajankohta uusimiselle, jotta miellyttävä lopputulos ja tekniikan mahdollisuudet kohtaavat. Eli vaatii miettimistä, milloin kannattaa mitäkin uusia, mitä se merkitsee valmiissa esityksessä ja lopulta sen markkinoinnissa ja menestyksessä.

Teatteri on kliseen taidetta, ja juuri siksi niin huikea kokemus yhdessä jaettuna. Kun istun yleisössä, tiedän että muutkin tietävät, mitä tämä merkitsee. Ehkä siinä piilee teatterin yhteys kansanjoukkoihin ja sitä kautta poliittisuuteen. Kenties. Ääni on omiaan vahvistamaan ja syventämään jaettua kokemusta. Tiedämme muidenkin kuulevan saman, mitä itse kuulemme, mutta silti tulkitsemme sitä omalla tavallamme. Ääni soi yhtä aikaa jaettuna ja yksityisenä.  -Kimmo Modig

Tutustumiskäyntini lopuksi, tiistaina 14.11., oli Kybersielujen lehdistötilaisuus, ja pääsin seuraamaan Kybersielujen äänisuunnittelusta vastaavan Mika Hiltusen työskentelyä. Tilaisuudessa näimme pätkän esityksen alusta. Seurailin Hiltusen selän takaa, miten jokainen valmiiksi ohjelmoitu, listalla ollut ääni ja efekti vuorollaan toteutuivat. Jokainen laukaus pamahti ajallaan ja sade ropisi ikkunaan. Ohjelma eteni tarkkaavin ja taitavin ottein.

Kierrokseni jälkeen jäin miettimään, miksi äänisuunnittelusta puhutaan niin vähän, vaikka sekin on keskeinen osa esitystä. Vaikeus lähestyä abstraktia asiaa? Tietämättömyyttä? Molempia? Miten selkeästi kuulen puheen, miten tasapainoisesti laulavat kuorot ja täyteläisesti soi orkesteri, miten hyvin kuuluvat näyttelijöiden kuiskaukset ja herkätkin henkäykset ja mikä on koko äänimaailma esityksessä; se on äänisuunnittelijan työn tulosta. Annetaan siis aplodit myös äänipöydän suuntaan.

 

Teksti sekä pää- ja studiokuvat: Päivi

Päänäyttämön kuva: Veli-Matti Hämäläinen / Turun Kaupunginteatteri

 

Lähteet ja lainaukset:

Kauppinen, Jari: Äänisuunnittelu – toimintaa taiteen, kulttuurin ja teknologian suistomailla

Lepoluoto, Ari: Taiteen ja tekniikan kohtaaminen äänisuunnittelussa

Modig, Kimmo: Tuulen huminaa käsitteiden metsässä

kaikki edellä mainitut teoksessa

Soidinsalo, Heidi (toim.). 2014. Ääneen ajateltua – Kirjoituksia äänestä, esityksestä ja niiden kohtaamisista. Taideyliopiston teatterikorkeakoulu. Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 44.

 

2 thoughts

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s