Jokunen vuosi sitten ukrainalainen Andriy Zholdak kävi näyttämässä turkulaisille, miten teatteria tehdään, kun sitä tehdään verellä ja vimmalla. Tolstoin Anna Karenina ja Tshehovin Kirsikkapuisto saivat silloin toimia lähtökohtina tämän eurooppalaista teatterikenttää uudistavan ohjaajan visioille, joiden jäljiltä klassikkojen päivitetyt versiot nostivat palan kurkkuun. Silmille hyppivät groteskit asetelmat, surrealistiset kohtaukset, geometrista koreografiaa noudattava fyysinen näyttelijätyö, aikakausien ylitse vyöryvä visuaalinen ja auditiivinen tykitys naulitsivat katsojan penkkiin. Ja kun tekstiä kuin tulkitsemaan pakotettujen näyttelijöiden huutavasta artikulaatiosta ei enää selvää saanut, näyttämölle tipahtavat kivet ja sementinkappaleet, veden, hiekan ja esineiden sotku puhuivat puolestaan.

Zholdakin totaaliteatteria ei tultu katsomaan vaan kokemaan.

Kuusi vuotta myöhemmin Lauri Maijalan Seitsemän veljestä kulkee klassikon korkkauksessaan ukrainalaisen kollegan kaltaisissa vesissä. Ja matka vie tietenkin vieläkin syvemmälle avantgardistisen teatterin historiaan, itäisen Euroopan uranuurtajien, Meyerholdin, Grotowskin, Stanislavskin ja Tadeusz Kantorin jäljille. Jos näiden tavoitteena oli löytää teatterille uusi muotokieli, joka johdattaa katsojan ja teatterintekijän lähemmäksi totaalista visuaalista ja kokemuksellista ”pudotusta” todellisuuden tuolle puolen, ehkäpä Maijalan ja niin ikään Leea Klemolan, Kristian Smedsin kaltaiset tekijät Suomessa pyrkivät myös vastaavaan.

Maijalan Seitsemän veljestä on otteessaan ja käsittelytavassaan velkaa monen suuntaan, eikä vähiten itse Aleksis Kivelle, jonka kieli elää ja kuuluu, vaikka alkuperäisen tarinan muut elementit on taitettu monen tulkinnallisen kerroksen alle. Näytelmän pysähtyneimmät hetket on varattu muutamalle pitkälle monologille, joissa Kiven kuvallinen ja monipolvinen ilmaisu hengittää pidäkkeettä ja tunkeutuen ilmoille kuin jostakin kirjoitetun kielemme historiallisesta syvyydestä.

Muilta osin Maijalan näkemys on täyttä tätä pitkän päivän yötä, jota me kaikki parhaillaan elämme. Ironia on sen ase, sarkasmi luoti, joka ammutaan kohti väkivaltaan ja viinaan nukahtaneen suomalaisen miehen sydäntä. Ja se lainaa muualta, ei ota mitään ja ottaa kaiken tosissaan, kommentoi ja siteeraa ja täyttää näyttämön rekvisiitalla ja rojulla, josta jokainen löytää jotakin itselleen ja toisilleen tuttua. Tunnelmat kulkevat riehakkuudesta surkeudessa rypemiseen, itsesäälistä iloon, hurmoksesta himoon, pelosta päättäväisyyteen ja suruun. Farssista edetään tragediaan, komediasta naturalistiseen draamaan. Kuten asiaan kuuluu, jokaiselle hetkelle on oma tyylilajinsa, oma tapansa poseerata.

Seitsemän veljestä, seitsemän tyhjää miestä roolia hakemassa.

Maijalan veljekset ovat luotaantyöntävän luotaan työntäviä. Kaikki seitsemän ovat yksi mies, eikä yksikään mies; mies, joka puhuu paljon, painii enemmän ja ymmärtää vähemmän. Hampaiden välistä puristetut kirjaimetkin jäävät lopulta kaikumaan tyhjälle näyttämölle kuin painottamaan edessä olevaa tyhjyyttä. Pimeydessä ei voi lukea.

Maijalan Seitsemän veljestä on sentään vielä tukevasti kiinni draaman lähtökohdassa ja tarinan rakenteessa, eikä lopulta riko kuvaamme suomalaisen kirjallisuuden kivijalasta. Zholdakin vaikuttavimpien töiden kaltaista ohjaajan omia mielenrakenteita heijastavaa teatterillista installaatiota siitä ei tule. Mikä lienee myös sen pelastus, ainakin jos on uskominen tunnettua englantilaista teatterikriitikkoa Noel Wittsiä. Hänen mielestään Zholdakin äärimmilleen viety esineiden ja symbolien irtautuminen pohjalla olevasta tekstistä voi pahimmillaan johtaa myös siihen, että yhteys ajan, katsojan ja esityksen välillä katkeaa. Siinä vaiheessa, tai ehkä juuri ennen viulunkielen katkeamista, ohjaajan, draaman auteurin pään sisältä on parempi löytyä riittävän mielenkiintoista materiaalia yleisölle jaettavaksi.

Pekka Vartiainen

20171204_144116_001

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s