Edellinen nukketeatterikäyntini ajoittuu oman muistikuvani ja säilyneen lehtikuvan mukaan 1970-luvulle. Se oli silloin lapselle sykähdyttävä kokemus. Päätin kotikriitikkouden myötä ja Aurajoella esitetystä Lemminkäinen ja äiti –teoksesta viehättyneenä käydä katsomassa nykynukketeatteria, Aura of Puppetsin Prinsessa Hamletin. Suuria odotuksia minulla ei ollut ja täytyy myöntää, että olin hieman epäluuloinen ja arka asian suhteen. En siksi, ettenkö tietäisi ansiokkaan turkulaisen nukketeatterikoulutuksen ja -osaamisen tasoa, vaan enemmänkin itseni suhteen. Tiedättehän tunteen, kun menee auton rattiin pitkän tauon jälkeen. Totuttelu ottaa aikansa. Katsomisessa, keskittyneessä katsomisessa on sama juttu, olipa se sitten kuvataidetta, tanssia – tai nukketeatteria.

Näin juuri oli. Alussa en pystynyt keskittymään nukkeihin. Tuntui, että väkeä oli lavalla paljon, oli nukkeja, ihmisiä, tavaraa. Tarina rakentui liikkuvista palasista, joista jokainen siirtyi täsmällisesti oikealle paikalleen ja muodosti olennaisen osasen kokonaiskuvioon. Siirtymät olivat koordinoituja, merkityksellisiä ja kohdallaan, ja jokaisen osa rakensi tarinaa eteenpäin pieniä yksityiskohtia myöten. Näyttämön kuva oli kamarimusiikillinen ja yhdessä valojen ja äänien kanssa orkestraalinen. Tarina eteni ja se lumosi minut. Hamletin taiteilu hulluuden, pakkohoidon, ystävyyden, ympäröivän hovikarusellin pyörteissä ahdisti, säälitti – ja vei mukaansa. Nuket alkoivat elämään ja kietoivat pauloihinsa. Katsomisen vaikeus hävisi. Kohokohdiksi nousivat Hamletin tuskainen heittäytymiskohtaus soihtujen leimutessa ja kohtaukset lontoolaisessa Buckinghamissa. Erityisesti nautin ilmeikkäästä Gertrudista (Timo Väntsi) ja surullisesti hupaisasta vartiomiehestä (Riina Tikkanen).

Prinsessa Hamlet tarjosi toistuvia ja vaihtuvia kuvia kaleidoskoopissa. Niin kuin mielivaltainen kuvio heijastuu kaleidoskoopin peileistä, heijasti Hamletin tarina mielettömyyttä monella tavalla. Kuitenkin loppuvaikutelmana näin (skopein) kauniita (kalos) kuvia (eidos), ja ihmisyyttä pintaa syvemmältä. Tästäkin nukketeatterikerrasta tuli sykähdyttävä kokemus.

Teksti: Päivi

Kuvat: Maija Kurki / Aura of Puppets

37351819080_b279a32fc3_k.jpg

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s