Peräti kolmen käsikirjoittajan näpeistä lähtenyt Kybersielut on kiinnostavaa suomalaista nykydraamaa. Elokuvaa, musiikkia, tanssia, teatteria ja kirjallisuutta yhdistävä esitys vie katsojan tulevaisuuteen ja hämärän rajamaille, jossa koneen ja ihmisen epäpyhä liitto koettelee inhimillisyyden rajoja.

Kaupunginteatterin pienelle näyttämölle lavastettu näytelmä on tiukkaan juonipakettiin puristettu puolitoistatuntinen. Modernista tieteiskirjallisuudesta ja elokuvista tutut elementit on siirretty osaksi esittävää kokonaisteosta. Nousevat ja laskevat lavarakennelmat, yli katsomon ulottuvat videoprojisoinnit, vahvistetut ääniefektit, tarinankuljetusta tukeva musiikki yhdistyvät juoneen, josta löytyy populaarikulttuurista tuttuja elementtejä rakkaudesta rikokseen, väkivallasta armonantoon, pelastuksesta tuhoon. Blade Runner, Matrix ja Terminator kohtaavat rikosromaanien kovaksikeitetyt pahis- ja sankarihahmot.

Elokuvataiteen alkuhämärissä teatterit kehittivät lavastuksellisia temppuja houkutellakseen katsojat takaisin saleihin. Tänään, reilu sata vuotta myöhemmin, teatterit taitavat olla taas samassa tilanteessa, joskin eri syistä. Nyt on saatava ote kuluttajista, jotka viihtyvät paitsi elokuvan myös television, puhelimen, tietokoneen, hypertodellisuuden ja kaiken muun kuin tässä-ja-nyt puhutun ja esitetyn draaman äärellä.

Kybersieluissa ei ole niinkään kysymys sieluista kuin ihmisen kuorista. Ihmisen ihon allekin tosin päästään, ainakin hetkellisesti, kun näytelmän sankarihahmo ja tämän rakkauden kohde kohtaavat ja löytävät toisistaan pilkahduksen onnen mahdollisuutta. Tekstin mahdolliset syvyydet jäävät kuitenkin audiovisuaalisen vyörytyksen alle. Huoli teknologisen kehityksen suunnasta, maapallon tai ihmisen tulevaisuudesta on kyllä kirjoitettu Kybersieluihin, mutta puhutusta sanasta ei löydy voimaa tuomaan asiaa agendalle.

Okko Leon, Marko Järvikallaksen ja Harri Virtasen yhdessä kirjoittama draama on yhtä paljon ohjaajansa Janne Reinikaisen, lavastaja Jani Uljaksen kuin näytelmän puku-, valo-, ääni-, videosuunnittelijoiden sekä näyttelijäensemblen tuotos. Näyttelijöiden käyttäminen sekä tarinalle musiikkia luovana bändinä, juonta eteenpäin kuljettavana kertojaäänenä että kohtauksiin lihaa ja verta tuovina hahmoina on onnistunut ratkaisu. Esityksen intensiteetti muodostuu tätä myötä ja pieneen tilaan viety draama saa ylleen intiimiä jylhyyttä.

Kybersielujen päähenkilöinä eivät ole hieman kliseisesti kuorrutetut hahmot ja tutunoloiset juonenkäänteet vaan itse esitys. Se tavoittelee teatteritaivaita, vaikka saavuttaakin draamana lopulta vain ohutta yläpilveä.

Pekka Vartiainen

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen

38312161506_5323b2f0ac_z

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s