”Mä sain mun ensimmäisen Stingin levyn jouluna -87. Mä en ymmärtänyt siitä paljoakaan. Mutta sitten sun syntymän aikoihin mä kuuntelin sitä uudelleen, ja mä aloin ymmärtää.”
– isäni, Viimeinen laiva -esityksen jälkeen

The Last Ship

Keisari Hadrianus rakennutti Britannian pohjois- ja eteläpuolet erottavan, 130 kilometriä pitkän muurin, jonka hän päätti lopettaa Wallsendiin, ”Muurinpäähän”, vuonna 122 jKr. Sting syntyi vuonna 1951 tässä maailman laidalla olevassa pikkukylässä, missä myös koko hänen äitinsä puoleinen suku asui. Hadrianuksen aikojen jälkeen aluetta koettelivat lukuisat valloitukset, joiden myötä poliittiset omistajat vaihtuivat niin tiuhaan, että asukkaat alkoivat kokea kuuluvansa vain itselleen. Tämän seurauksena asukkaille mm. muodostui vahva oma murre, jota edes muut britit eivät aina ymmärrä. Tästä omalaatuisesta murteesta Stingkin tunnetaan.

Vaikka Stingin oma perhe ei työskennellyt paikallisella telakalla, oli se kuitenkin vahvasti läsnä pienen kylän jokapäiväisessä elämässä. Sting sai esimerkiksi lapsena olla katsomassa uusien laivojen vesillelaskua, minkä hän kertoo edelleen muistavansa vahvasti. Hän ei kuitenkaan jäänyt työskentelemään telakalle, vaan lähti muusikoksi Lontooseen. Maailmanmaineeseen hän nousi The Police -yhtyeen myötä 1970-luvulla, mutta on ollut soolouralla vuodesta 1985 lähtien. Hän on julkaissut lukuisia albumeita sekä soolona että yhteistyössä muiden muusikoiden kanssa, voittanut mm. 17 Grammy-palkintoa sekä ollut ehdolla useampaankin Oscar-palkintoon.

Vuonna 2011 Stingin vahvistettiin työstävän ensimmäistä musikaaliaan. The Last Ship sai inspiraationsa niin Stingin omasta lapsuudesta kuin hänen aikaisemmasta levystään The Soul Cages (1991), jolla hän käsittelee suhdettaan vanhempiinsa ja heidän kuolemaansa. Suurin osa musikaalin lauluista oli uusia, mutta mukana oli myös neljä aiemmin ilmestynyttä. Albumi The Last Ship ilmestyi 2013 sisältäen sekä musikaalissa kuultavia kappaleita että siihen mahdollisesti tarkoitettuja kappaleita. Levy katkaisi myös pitkän laulunkirjoitustauon, sillä Sting oli edellisen kerran julkaissut uutta materiaalia vuonna 2003 levyllään Sacred Love.

The Last Ship kantaesitettiin Chicagossa kesäkuussa 2014. Näytelmää esitettiin myös Broadwaylla syyskuusta 2014 ja Salt Lake Cityssä syyskuusta 2016 lähtien. Stingin, kirjailija Brian Yorkeyn ja näytelmäkirjailija John Loganin luoma tarina sijoittuu Wallsendin pikkukylään, Stingin lapsuudenkodin maisemiin. Tarina ei kuitenkaan ole omaelämäkerrallinen, vaikka sen voikin nähdä jatkavan The Soul Cagesin aloittamaa vanhempien, erityisesti isäsuhteen, käsittelyä. Sting jopa esiintyi Jackie Whitena osassa näytöksistä, mikä myös paransi lipputuloja. Vaikka musikaali ei ollutkaan mieletön menestys, oli se kuitenkin ehdolla useisiin palkintoihin, kuten teatterialan Tony-palkintoon. Viimeisen laivan Euroopan kantaesitys oli Turussa 15.9.2017.

Viimeinen laiva

Omaan elämääni Sting kytkeytyy siten, että hänen musiikkinsa on kuin lapsuuteni soundtrack. Isäni on kuunnellut häntä 80-luvun lopulta tähän päivään saakka, ja erityisesti albumeita The Soul Cages ja Ten Summoner’s Tales on kulutettu puhki loputtomilla automatkoillamme. Siinä missä ystävieni lapsuudenkodeissa on soinut Jari Sillanpää, Yölintu ja Samuli Edelmann, soi meillä Sting.

Olikin aika erityinen tunne, kun kuulin Viimeinen laiva -produktiosta. Harvemmin tulee käytyä isän kanssa teatterissa, mutta nyt ei tarvinnut kauaa suostutella: ”Mennäänkö?” ”Mennään.”

Isä ajoi 300 kilometriä luokseni Turkuun mukanaan puku, kravatti ja ne paremmat kengät. Itsekin laitoin hienomman mekon päälle ja korkkarit jalkaani, ja nappasin kainaloon teatterilaukun, kuten isäni pikkulaukkuani kutsui. Tunnelma oli aika jännittynyt. Ihastelimme uusitun teatterin aulaa ja portaikkoa, aistimme yhteisen odotuksen, ja astuimme katsomoon.

Olin nähnyt esityksen jo edellisenä iltana työystävieni kanssa, mutta takarivistä. Nyt istuimme aivan edessä, ja esitys aukesi aivan uudella tavalla minullekin. Olimme niin lähellä, että Megin paiskaaman lasin olut läikkyi päällemme ja näimme kiiluvat kyyneleet Gideonin silmissä.

Tarinassa Gideon ei tahdo astua isänsä saappaisiin telakan oppipojaksi, vaan jättää lapsuudenkotinsa sekä nuoruudenrakastettunsa taakseen ja suuntaa kohti suuren maailman seikkailuja. 14 vuotta myöhemmin hän kuitenkin palaa Wallsendiin isänsä hautajaisiin. Vaikka paljon on pysynyt ennallaan, paljon on myös muuttunut. On aika työstää menneisyyden haamuja, kohdata isä ja isyys, sekä taakse jäänyt Meg.

Molemmilla näkemilläni esityskerroilla oli hienoa katsella Olli Rahkosen (Gideon Fletcher) kepeää liikkumista ja herkkiä eleitä, sekä Jonas Saaren (Jackie White) miehekästä, äijäisää olemusta. Riitta Salminen oli upea Peggy White, ja erityisesti laulu Kunnioittakaa vainajaa sai kunnioittamaan myös Salmisen roolityöskentelyn vahvuutta.

Näytelmä on täynnä hersyvää, leppoisaa huumoria ja upeita lauluja, jotka toimivat erinomaisesti myös suomennettuina. Ensimmäisellä kerralla päähän jäi kaikista vahvimmin soimaan vaikuttava Ei muuta oo. Siihen tiivistyy musikaalien hienous, kun kymmenisen vahvaäänistä miestä laulaa ja tanssii yhdessä. Siinä on sitä jotain, mikä saa kylmät väreet kulkemaan pitkin koko kehoa. Toisella kerralla soimaan jäi nimikkokappale Viimeinen laiva vivahteikkaine melodioineen.

Näitäkin enemmän mieleen jäivät ne lapsuuden tutut kappaleet, All this time (The Soul Cages, 1991) ja When we dance (Fields of Gold: The Best of Sting 1984-1994, 1994). Vaikuttavinta oli kuitenkin katsella, miten isäni upposi musiikillisiin muistoihinsa kappaleiden myötä. Levyillä kuullut biisit heräsivät eloon lavalla, saivat merkityksen, joka ei aukene pelkin korvin kuuntelemalla.

Iltamme teatterissa pääsi samaan jatkumoon muiden muistojen kanssa, jotka kietoo yhteen Stingin omalaatuinen, taidokas musiikki. Ja kuten ei näytelmän tarinassakaan, ei oikeassa elämässäkään isän rakkaus ole aina niin ilmiselvästi näkyvissä, mutta kuitenkin, siellä se kuplii pinnan alla. Niissä pienissä teoissa, niissä muutamissa sanoissa, jotka sanotaan vaikkapa yhdessä koetun teatterielämyksen jälkeen hieman ennen kuin astutaan ulos illanhämyyn ja tihkusateeseen: kun mä sain sut, mä aloin ymmärtää.

Lähteet:
Sting: Kuin särkynyttä musiikkia (WSOY 2004)
Stingin kotisivut, http://www.sting.com, viitattu 8.11.2017
Wikipedia, The Last Ship (musical), viitattu 4.11.2017

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s