Fiiliskuvista, tunnelmista ja värimaailmoista. Niistä Turun kaupunginteatterin pukusuunnittelija Tuomas Lampinen kertoo pukujen luomisprosessin alkavan uuden teoksen tultua hänen tietoonsa. Ensin saattaa olla vain pala kangasta tai kaukainen mielikuva tietyn aikakauden pukeutumistyylistä, joista sitten pikkuhiljaa rakentuu kunkin esityksen mood board. Esimerkiksi Viimeiseen laivaan on haettu ideoita niin brittiläisistä duunareista kuin jalkapallohuligaaneistakin. Kunnes kuukausien kuluttua yleisön eteen marssitetaan valmis pukukavalkadi. Keskimäärin esitysten pukuja aletaan suunnitella noin vuotta ennen. Joissakin näytelmissä puvuille löytyy tarkempia esikuvia kuin toisissa; esimerkiksi viime kevään Tom of Finlandissa useiden hahmojen asut olivat lähes suoraan Touko Laaksosen piirustuksista.

tom of finland

Pukusuunnittelija Tuomas Lampinen valmistui taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2005 ja Turun Kaupunginteatterissa hän on työskennellyt vuodesta 2006. Vaate-ala oli ollut hänen haaveissaan jo ala-asteelta lähtien.

Pukusuunnittelija tekee työssään yhteistyötä niin ohjaajan, lavastajan kuin rekvisiitankin kanssa. Juuri tähän asiaan Lampinen mainitsee teatteritalon valmistuneen remontin tuoneen eniten helpotusta; nyt kaikki on koottu saman katon alle ja yhteistyö sujuu entistä jouhevammin. On ohjaajasta kiinni, kuinka paljon hänellä on sanottavaa roolihahmojen pukuihin, usein esimerkiksi näytelmän ajankuvaa pohditaan yhdessä hänen kanssaan.

Jos näytelmästä löytyy jokin ongelmia tuottava kohta, esimerkiksi yhden hahmon vaatetus, voidaan ratkaisua miettiä vaikka yhdessä näyttelijän kanssa. Stressaamaan ei kuitenkaan kannata ryhtyä, asioilla on tapana järjestyä ajallaan. Näytelmissä käytetään niin ostovaatteita kuin varta vasten tehtyjä asuja. Toisinaan ostovaatteiden käyttö voi tuntua jopa työläämmältä kuin omien suunnitelmien mukaan valmistettujen asukokonaisuuksien. Teatterin varastossa säilytetään myös aina jonkin verran vaatteita, pääosin klassisia perusvaatteita, sillä erikoisempia asuja on vaikea käyttää uudelleen.

37161157735_b62bf3003c_z

Pukusuunnittelijan uran huippuhetkiksi Turussa Lampinen mainitsee visuaalisen Kesäyön hymyilyä-musikaalin, joka oli täynnä pitsiä, romantiikkaa ja pitkiä laahuksia sekä Anna Kareninan, joka taas ei ollut sidottu tiettyyn aikaan tai paikkaan ja antoi siten melko vapaat kädet näytelmän puvustukselle. Myös Berliinin ja Lontoon klubeilta inspiraationsa saanut Rocky horror pictures on jäänyt mieleen. Eikä pidä unohtaa tuoretta Seitsemää veljestä, joka on ollut kaikin puolin kiinnostava projekti.

Yleisöltä puvustuksista ei juurikaan tule palautetta ja kriitikoiltakin mainintoja saavat monesti vain erikoisimmat asukokeilut. Toisaalta se, ettei puvustus kerää mainintoja, on Lampisen mukaan yleensä vain merkki onnistumisesta. Puvut ovat tällöin olleet luonteva osa kokonaisuutta, sillä vaatteiden ei olekaan tarkoitus näytellä pääosaa, ei ainakaan aina.

seitsemän veljestä2

Tämän vuoden varmasti odotetuimpia ensi-iltoja on ollut Lauri Maijalan ohjaama Seitsemän Veljestä, jonka pukusuunnittelu on Tuomas Lampisen käsialaa. Vaikka kyseessä on todellinen klassikkoteos ja monien odotukset ovat kovat, Lampinen ei ole kokenut paineita ihmisten reaktioista. Kun teoksesta on olemassa jo useita tulkintoja, se myös vapauttaa erilaisiin tyylikokeiluihin ja Lampisen mukaan on ”siistiä” olla mukana luomassa omaa versiota kaikkien tuntemasta teoksesta.

Pukujen suunnittelijan näkökulmasta Seitsemän veljestä on melko universaali ja monipuolinen teos työstettäväksi. Veljesten paikan hakeminen yhteiskunnassa ja erilaisten elämäntapojen kokeileminen heijastuvat myös vaatteisiin. Perinteisten pellavapaitojen lisäksi lavalla nähdään tyylillisesti hyvin erilaisia ratkaisuja, matkan varrella veljesten ylle on soviteltu niin keltaisia neon tennareita kuin puvun takkeja. Seitsemän veljestä on ollut myös oiva esimerkki teatterin tekemisestä ryhmätyönä, läpi harjoitusten on voitu käydä avointa dialogia siitä, mikä on hyvää ja mitä taas voisi parantaa. Lampinen kertoo säätämisen määrän hänen työssään yllättävän monesti teatterin ulkopuoliset tutut, jota en enää ihmettele ollenkaan. Haastattelupäivän iltana Lampinen on suuntaamassa katsomaan veljesten ennakkonäytöstä, ja tarkoituksena on vielä löytää sopiva kohta yhdelle vaatteiden vaihdolle. Ei siis pelkkää valmiin työn ihailua vielä.

Työssään Lampista kiehtoo mahdollisuus olla tekemisissä moninaisten tyylien kanssa. Pukusuunnittelijana pääsee lisäksi tutustumaan moniin sellaisiin aihepiireihin ja aikakausiin, jotka muuten saattaisivat jäädä kokematta. On sallittua olla utelias ja se on Lampisen mukaan tärkeää myös elämässä ylipäätänsä, vaikka hieman kliseiseltä saattaakin kuulostaa. Tähän ajatukseen voin kotikriitikkona hyvinkin samaistua, kukaan meistä tuskin olisi tässä mukana, ellei omistaisi hieman uteliaisuutta ja rohkeutta kokeilla jotain ihan uutta.

Sara Nyman

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen / Turun Kaupunginteatteri

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s