Kuvat esittävät, tekevät näkyväksi. Ovatko kuvat rinnastettavissa esineisiin? Mitä esineet esittävät tai kertovat?

Teattereissa keskiössä ovat ihmiset ja tarinat. Esineet ovat rekvisiittaa, esineet ovat tarvekaluja ja ne tulevat erityisesti huomatuksi vain jos ne rikkovat tavallisuuden, ovat ehkä omasta kulttuuristamme eriäviä.

Esineisiin liittyy muistoja, perinteitä ja niillä voidaan ilmiantaa tai tuoda julki. Ne ovat statussymboleja tai niihin liittyy uskonnollisia merkityksiä. Jokaisella esineellä on tarina, kertomus ja historia. Me elämme esineiden ympäröimänä ja ne ovat osa rutiinejamme tai ovat osa rituaaleja, joita toistamme.

Tuolin osa on elämä istuimena. Tuolilla on ollut ja on monta osaa; mm valtaistuin, jakkara, potta tai nojatuoli. Mielikuvat näihin liittyvät omiin kokemuksiimme niistä tai kertomuksiin/kuviin kyseisestä esineestä.

Teatterissa tuoli on ehkä osa lavastusta, katsojille se on tukiasema koko näytöksen ajan, lämpiössä sen rooli on vaikkapa helpottaa seisomista eli toimia istuimena väliajan. Draamaa voidaan nähdä jalkapuolituolissa, keinutuolien armeijassa tai talon kokoisen tuolin asemoinnissa tilaan/lavalle.

Tuoli voi olla objekti, mutta onko se sitä ilman ihmistä, subjektia, käyttäjää? Voiko tuoli jäädä ilman huomiota, merkitystä tilassa tai ilman tarkoitusta tuolina? Voiko tuolilla on olla muuta funktiota kuin se, minkä me sille olemme antaneet?

Tuolien kolme tarinaa

Teatterin_tuolit
Teatterituolit
  1. Tuolien näyttämö. Ne heittävät varjoja. Avoimessa tilassa jokainen tuoli esittää itseään, niillä on oma ominaisuutensa minulle, niiden katsojalle. Tällä näyttämöllä istuinten tyhjyys on täynnä olemusta, jälkiä ja suhteessa niihin, tunnen odotuksen hiipivän ahdistuksena liki. Viimeinen tuoli, erottuu toisista, ei erilaisuutensa vuoksi vaan siksi, että on jäänyt yksin. Tuolit tuntuvat liikkuvan, hengittävän ja hiljaisuus rikkoutuu asetelman pysyessä samana ja kuitenkaan ei ole sama. Kuvan esineet, tuolit rooleissaan ilmentävät ihmisten sielun syviä liikkeitä ja jäävät mielen sopukoihin yhtenä isona näytelmänä, minkä muistaa kauan/Merja
  2. Seitsemän veljestä, heidän isänsä, äitinsä ja takana Aleksis Kivi!!! Muu seurakunta on jäävätty. Siinä on koko näytelmä. /Satu
  3. Etummaiset tuolit ovat kriitikkojen tuoleja. Takana neljä järjestönaista istuu tiukasti yhtenä ryhmänä, vilkuillen ympärilleen. Tukat on tiukasti suittu ja sylissä laukut, joita puristavat rystyset valkeina. Kolmen ryhmä, on rastatukkaisia nuoria, jotka suorittavat äidinkielen tehtävää, tulemalla teatteriin. Kahden tuolin pariskunta liikehtii levottomasti; alkaisi jo, että pääsisi kotiin! Takana yksinäinen huonosti pukeutunut taiteilija jalat pitkällään vinosti; haluaa vain olla rauhassa. /Harri

Merja Lind/29.10.2017

Photo/Merja Lind

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s